Gdańsk, Puola – Nähtävyyksiä ja paljon kuvia kävelyretkeltä

Oli heinäkuu 2022, ja olin kaupunkilomalla äidin ja Reissulassen kanssa Gdańskissa. Olimme saapuneet perille edellisenä iltana, ja nyt oli aika aloittaa varsinainen tutkimusretki. Apina oli ladattu aamiaisella ja valmis seikkailuun.

Gdańsk sijaitsee Pohjois-Puolassa Itämeren rannalla ja on vuosisatojen ajan ollut tärkeä satama- ja kauppakaupunki. Erityisesti meripihka on tehnyt siitä kuuluisan – eikä suotta, sillä kaupunkia kutsutaan usein meripihkan pääkaupungiksi. Täällä ammuttiin myös toisen maailmansodan ensimmäiset laukaukset vuonna 1939 Westerplatten niemimaalla.

On aika huimaa ajatella, että samassa kaupungissa, jossa nykyään syödään jäätelöä joen rannalla ja napsitaan kuvia värikkäistä taloista, on koettu niin suuria historiallisia hetkiä. Gdańskissa kulkiessa tuntuu kuin tassuttelisi tarinassa, jossa on sekä aurinkoisia sivuja että vakavampia lukuja.

Söimme hotellilla aamiaisen ja lähdimme liikkeelle. Seuraavassa kuvassa olen hotellin pihalla valmiina kaupunkikierrokselle – ryhdikkäänä ja seikkailunnälkäisenä. 

Gdańskin vanhassakaupungissa etäisyydet ovat mukavan lyhyitä, joten siellä on helppo tassutella. Kahviloita, ravintoloita ja baareja löytyi joka kulmasta. Yllätyin kuitenkin hieman turistien määrästä – välillä tuntui, että koko Eurooppa oli päättänyt tulla samaan aikaan samaan paikkaan.

Kaupungissa on runsaasti museoita, kuten meripihkamuseo, kansallismuseo ja merenkulkumuseo. Niissä emme tällä kertaa käyneet, mutta vierailimme valtavassa ja vaikuttavassa sotahistorian museossa. Siitä kerron sinulle tarkemmin toisessa tarinassa.

Mutta nyt takaisin kaupunkikierrokselle.

Kävelimme hotellilta vanhankaupungin katuja kohti jokea, ylitimme sillan ja pysähdyimme ihailemaan maisemia. Matkalla löysimme suuret Gdańsk-kirjaimet – sellaiset, joiden luona kuuluu ottaa kuva. 

Ja mehän otimme.

Minä löysin myös merimiesapinan, jonka kanssa piti ehdottomasti poseerata. En ole täysin varma, oliko kyseessä oikea apina vai jokin muu merellinen olento – enkä myöskään tiedä, oliko se nähnyt merta päivääkään – mutta turistikuva oli välttämätön.

Joen toisella puolella näkyi keskiaikainen nosturi nimeltään Stary Żuraw. Aikanaan sillä nostettiin jopa neljän tonnin lasteja 11 metrin korkeuteen. Siinä kohtaa totesin, että minun ostoskassini ei ole mitään siihen verrattuna.

Matkalla vastaan tuli myös kirpputori, jossa myytiin kaikkea mahdollista – ja ehkä myös vähän mahdotonta. Tavaraa oli laidasta laitaan, ja apinan silmät saivat taas töitä.

Kaupunki oli täynnä upeaa arkkitehtuuria. Suuret rakennukset ja kirkot, värikkäät julkisivut, koristeelliset yksityiskohdat ja kapeat kadut saivat minut pysähtymään vähän väliä.

Palasimme takaisin vanhankaupungin sydämeen.

Vanhankaupungin sydämestä löysin Neptunuksen suihkulähteen Długi Targin aukiolta. Vanhan tarinan mukaan ihmiset heittivät suihkulähteeseen kultarahoja, ja Neptunus murskasi ne kultahipuiksi. Näin syntyi kuuluisa Goldwasser-likööri, jossa on oikeita kultahiutaleita. Aika tyylikäs tapa maustaa juoma, jos minulta kysytään.

Jatkoimme kierrosta hieman vanhankaupungin ulkopuolelle. Löysin pienoismallin kirkosta – ja tietenkin minusta piti ottaa taas turistikuva. Onneksi olen varsin kuvauksellinen yksilö.

Seuraavaksi eteemme ilmestyi suuri rakennus, jonka julkisivua koristi leijonan pää. Se näytti siltä, että sisään astuessa pitäisi olla vähintään kuninkaallinen.

Matkalla löysin myös suuria ja huisin hienoja kukkoteoksia. Niitä oli useampi kävelytien varrella, ja pidin niistä kovasti. Kukot näyttivät siltä, että ne vartioivat kaupunkia omalla ylpeällä tavallaan.

Olimme kävelleet monta tuntia, joten päätimme levähtää. 

Löysimme mukavan terassin, joka sijaitsi hieman katutasoa ylempänä – täydellinen paikka tarkkailla ohikulkevaa ihmisvirtaa.

Istuimme Reissulassen kanssa terassille, ja äiti meni sisälle tilaamaan juomia. Baaritiskillä oli pari asiakasta ennen häntä. He näyttivät tilaavan jotakin erittäin monimutkaista, sillä juomien valmistus kesti ja kesti.

Sitten tiskin taakse ilmestyi toinen työntekijä, ja äiti ajatteli helpottuneena, että nyt homma nopeutuu. Vaan ei. Uusi työntekijä katosi tiskin alle – kirjaimellisesti – eikä noussut sieltä hetkeen. Äiti mietti, oliko joutunut piilokameraan vai vanhaan Speden sketsiin.

Äiti katsoi ikkunasta ulos ja näki kuinka terassilla istuva Reissulasse vilkuili sisään ikkunasta hieman ärsyyntyneen näköisenä. Äitiä hieman nauratti tilanne, sillä hän pystyi lukemaan Reissulassen ajatukset: “Mikä ihme siellä nyt kestää?”

Lopulta juomat saatiin, ja pääsimme nauttimaan ansaitusta tauosta. Äiti kertoi meille tiskin tapahtumista, ja meitä kaikkia nauratti.

Gdańsk oli jo ensimmäisenä varsinaisena päivänä näyttänyt meille sekä kauniit kasvonsa että pienen ripauksen koomista kaaosta.

Seuraavassa tarinassa suuntaamme toisen maailmansodan museoon.

Muuta luettavaa:

Kaikki matkakertomukset

Makumuistoja maailmalta