Ensimmäinen päiväni kaupungissa Wien oli kuumaakin kuumempi. Lämpötila oli noussut jopa 37 asteeseen, joten minä ja äiti päätimme lähteä kaupungille vasta puoli kuuden aikaan illalla, kun aurinko ei enää porottanut ihan niin kovasti.
Hotellimme lähellä sijaitsi Schwedenplatz, joten suuntasimme ensin tälle vilkkaalle aukiolle Wienin keskustassa.
Aukiolta löytyi ravintoloita, jäätelöbaareja, pikaruokakojuja ja pieniä myymälöitä. Nälkä ei ollut vielä päässyt yllättämään, mutta päätimme jo siinä vaiheessa, että illan päätteeksi haemme täältä ruokaa mukaan hotellille.
Jatkoimme iltakävelyä ilman sen suurempaa suunnitelmaa. Wienin keskustassa nähtävyyksiä tulee vastaan melkein väkisin, joten karttaa ei aina edes tarvitse.
Ensimmäisenä vastaan tuli kirkko.
En valitettavasti muista mikä kirkko se oli, sillä Wienissä kirkkoja tuntui olevan lähes jokaisessa korttelissa. Kurkkasimme kuitenkin sisälle – ja täytyy sanoa, että siellä oli huisin hienon näköistä. Korkeat holvit, koristeet ja rauhallinen tunnelma tekivät vaikutuksen pieneen apinaan.
Hetken päästä vastaan tuli vielä toinen kirkko.
No sinnehän piti tietysti kurkata myös sisään!
Kirkon sisällä huomasimme portaat, jotka johtivat alaspäin tunneliin.
Veikkasimme, että siellä voisi olla hautoja tai krypta, joten päätimme jättää sen tutkimisen tällä kertaa väliin.
Pienen kävelymatkan jälkeen saavuimme patsaan luokse. Se esitti Johannes Gutenberg -setää. Tiedätkö sinä Gutenbergin? Hän oli saksalainen ja eli 1400-luvulla. Guttenberg keksi aikanaan painokoneen, jonka avulla kirjoja voitiin painaa paljon nopeammin kuin ennen. Aika tärkeä keksintö, jos minulta kysytään!
Lähellä Gutenbergin patsasta oli kahvila, jonka terassi oli täynnä ihmisiä. Kuuma kesäpäivä oli houkutellut ihmiset nauttimaan jäätelöä ja kylmiä juomia ulos ilta-aurinkoon.
Mutta sitten tapahtui jotain hauskaa. Jäätelöbaaria vastapäätä huomasin jotain huisin suloista – tanssivia nalleja!
Nalleja oli vaikka kuinka paljon. Yritin jutella yhdelle niistä, mutta meillä ei oikein löytynyt yhteistä kieltä.
Yhdellä nallella oli hieno punainen auto, toinen puolestaan oli sitä mieltä, että kaikkien pitäisi olla kavereita eikä kenenkään pitäisi sotia.
Siitä minä olin ihan samaa mieltä, ettei kenenkään pitäisi sotia. Kolmas nalle taas tuntui olevan sitä mieltä, että maailmassa pitäisi olla enemmän hunajaa.
Minusta nämä nallet olivat ehkä koko illan huisin hauska löytö.
Tämä osa päättyy näihin nalletunnelmiin, mutta Apen iltakävely Wienissä jatkuu seuraavassa osassa.
Kommentit
Lähetä kommentti