Kävely Wien kaupungissa jatkui jäätelöbaarin kulmilta eteenpäin, kunnes hetken päästä vastaan tuli suuri kirkko ja ihmismäärä ympärillämme tuntui yhtäkkiä kolminkertaistuvan. Siinä vaiheessa minäkin tajusin, että olimme saapuneet jollekin tärkeälle nähtävyydelle.
Kaupungin karttaa emme olleet vielä tutkineet, eikä karttaa ollut iltakävelyllä mukana. Pian kuitenkin selvisi, että olimme tassutelleet suoraan Wienin sydämeen, aukiolle nimeltä Stephansplatz.
Minä kerrotaanpa sinulle hieman Stephansplatzin historiasta Wienin sydämessä. Tämä aukio on ollut kaupungin keskus jo keskiajalla, ja sen nimi tulee ylväästä Stephansdomista eli Tapanin tuomiokirkosta, joka on rakennettu jo 1100-luvulla. Kirkko on useiden vuosisatojen aikana kokenut muutoksia ja laajennuksia, ja sen goottilainen torni valmistui 1400-luvulla. Aukio on ollut perinteisesti tärkeä kohta kaupankäynnille ja kokoontumisille, ja sieltä on käsin hallittu ja seurattu monia Wienin merkittäviä tapahtumia.
Aukion keskellä seisoi ylväänä tuo St. Stephen's Cathedral, jota paikalliset kutsuvat nimellä Stephansdom. Kirkko oli valtava ja sen korkea goottilainen torni näytti minusta ihan huisin vaikuttavalta.
Kurkkasimme kirkon sisälle, mutta kirkontorniin ei ollut mahdollista nousta juuri silloin, sillä tuomiokirkossa oli meneillään iltajumalanpalvelus.
Päätimme siis, että torniin kiipeäminen jäisi jollekin toiselle päivälle. Otimme vielä yhden vilkaisun kirkon korkeaan torniin ennen kuin jatkoimme matkaa.
Aukion toisella laidalla näkyi moderni rakennus nimeltä Haas Haus. Rakennuksen kaarevista lasiseinistä heijastui tuomiokirkon kuva, ja minusta oli aika hauskaa nähdä, miten vanha ja uusi arkkitehtuuri kohtasivat samalla aukiolla.
Minusta oli muutenkin aika huisia ajatella, että näillä samoilla kaduilla ovat joskus kävelleet kuuluisat säveltäjät kuten Wolfgang Amadeus Mozart, Ludwig van Beethoven ja Johann Strauss II. Myös kirjailija Mark Twain on aikanaan vieraillut Wienissä.
Pienen kävelymatkan päässä Stephansplatzilta, kadulla nimeltä Graben, löysin suuren patsaan. Tai oikeastaan niitä oli kaksi: maassa istui sotilas ja hänen vieressään seisoi hevonen.
Minulle selvisi myöhemmin, että patsas oli väliaikainen taideteos. Sen oli tehnyt ranskalainen taiteilija Julien Berthier. Teos oli eräänlainen vastakohta perinteisille sotapäälliköitä esittäville muistomerkeille. Taiteilija oli halunnut kääntää tavallisen sankaripatsaan päälaelleen: ratsastaja ei enää istunutkaan ylpeästi hevosen selässä, vaan sotilas oli päätynyt maahan ja hevonen näytti rikkoutuneelta.
Minä tietenkin halusin kuvan itsestäni patsaan kanssa. Kiipeäsin sotilaan olkapäälle istumaan ja poseerasin siinä oikein tyytyväisenä, kun äiti nappasi kuvan muistoksi.
Olimme nähneet iltakävelyn aikana jo monta Wienin nähtävyyttä, mutta päätimme vielä jatkaa pientä iltakierrosta ennen kuin palaisimme hotellille.
Apen iltakävely Wienissä jatkuu seuraavassa tarinassa.
Kommentit
Lähetä kommentti