Oli huhtikuu 2015, kun päätimme äidin kanssa lähteä käymään Tallinnassa. Sääennuste lupasi kaunista kevätilmaa, ja suunnitelmissa oli opastettu kävelykierros kaupungilla sekä päiväretki Lahemaan kansallispuistoon.
Kaikki ei kuitenkaan aina mene suunnitelmien mukaan. Sää muuttui viileäksi ja sateiseksi. Niinpä retki kansallispuistoon jouduttiin perumaan.
Tallinnan hotellien hinnat olivat nousseet huisin paljon edellisinä vuosina, ja ilman hyvää tarjousta emme olisi matkalle lähtenyt. Tallink Express -hotellin normaalihinta oli vuonna 2015 noin 90 euroa yöltä, mutta onnistuimme nappaamaan tarjouksen: kaksi yötä aamiaisineen maksoi yhteensä 81 euroa.
Huone oli viihtyisä ja sänky kelvollinen nukkumiseen.
Kylpyhuoneessa oli reilusti pyyhkeitä sekä saippuaa ja shampoota.
Ikkunasta näkyi Tallinkin toimisto sekä hieman vanhaa kaupunkia.
Hotellin plussat ja miinukset:
+ Erinomainen sijainti – kävelymatka Linda Linen terminaaliin ja vanhaankaupunkiin
+ Siisti ja raikkaasti sisustettu huone
+ Aamiainen oli hyvä, ei loistava, mutta oikein kelvollinen
– Huono äänieristys, käytävältä ja naapurihuoneista kuului ääniä
– Huoneessa ei ollut tallelokeroa
– Aamupalan henkilökunta vaikutti hieman kyllästyneeltä
Viihdyimme hotellissa hyvin, mutta täyttä hintaa en siitä maksaisi.
Mutta nyt matkan alkuun.
Heräsimme aamulla aikaisin ja lähdimme liikkeelle. Ensin hyppäsimme bussiin, sitten junaan. Rautatieasemalta otimme raitiovaunu makasiiniterminaaliin, josta laiva Tallinnaan lähtisi.
Linda Line oli aloittanut kauden liikennöinnin juuri samana päivänä. Valitsimme yhtiön, koska saimme sieltä edullisimmat liput. Yksi katamaraani oli lähtenyt jo ennen kahdeksaa, meidän vuoromme oli 9.40, ja saapumisen Tallinnaan piti olla aikataulun mukaan kello 11.20.
Terminaalissa oli hyytävän kylmä – lämmitys oli ilmeisesti kytketty päälle vasta samana aamuna.
Linda Line liikennöi kahdella katamaraanilla. Tallinnaan matkustimme Merlinillä ja takaisin Karolinilla. En tiedä johtuiko terminaalin kylmyydestä vai mistä, mutta äiti istui koko matkan takki päällä ja hanskat kädessä.
Istuintaskusta löytyi turvallisuusohjeet ja oksennuspussi – no sepä mukavaa.
Katamaraani ei onneksi keinunut pahasti, kunhan pysyi paikallaan. WC:hen kävellessä sai kuitenkin keskittyä askeliin, sillä silloin keinunta tuntui selvemmin. Itse vessakäynti ei muuten ollut erityisen miellyttävä kokemus.
Saavuimme Tallinnaan noin kaksikymmentä minuuttia myöhässä.
Hotellimme sijaitsi niin lähellä, että kävelimme sinne.
Matka saattoi alkaa.
Matka jatkuu seuraavassa tarinassa.
Kommentit
Lähetä kommentti