Oli huhtikuu 2015 ja olimme äidin kanssa Tallinnassa. Aamukävely vanhassakaupungissa oli tehty, mutta kolea ilma ajoi meidät sisätiloihin lämmittelemään.
Viru keskus sijaitsi sopivan lähellä, joten suuntasimme sinne. Tämä ostoskeskus tuskin kaipaa esittelyä – useimmat Tallinnassa käyneet tuntevat sen. Minulle vierailu oli kuitenkin ensimmäinen.
Sisään astuessa toisella puolella näkyi Amarillo ja toisella Robert’s Coffee. Keskuksesta löytyy tuttuun tapaan kahviloita, ravintoloita, kukkakauppoja sekä liikkeitä, joissa myydään vaatteita, kenkiä ja laukkuja. Kiersimme hetken käytäviä, mutta shoppailu ei varsinaisesti houkutellut.
Äiti oli lukenut etukäteen, että ABC King olisi hyvä kenkäkauppa. Kävimme katsomassa valikoimaa, mutta emme oikein innostuneet. Ainoat kengät, jotka herättivät äidin kiinnostuksen, maksoivat yli sata euroa – ja jäivät siksi hyllyyn.
Muissa liikkeissä emme juuri poikenneet.
Kahvilassa olisi ollut tarjolla edullisia leivonnaisia, mutta kello oli vielä niin vähän, ettei makea houkutellut.
Kun astuimme ulos Viru keskuksesta, aurinko paistoi. Huisia!
Ilma oli silti viileä, ja risteyksen toisella puolella seisoi kiertoajelubussi.
Olimme aiemmin miettineet kaupunkiin tutustumista raitiovaunulla, mutta ratikat näyttivät turhan täydiltä huviajeluun. Kylmä sää sai Hop on Hop off -bussin tuntumaan varteenotettavalta vaihtoehdolta.
Menimme bussin luo tarkistamaan hintaa. Kuljettaja tuli ulos ja kysyi viroksi, haluammeko kyytiin. Äiti tiedusteli englanniksi hintaa, jolloin kuljettaja kysyi puolestaan, puhummeko suomea.
Kierroksen hinta oli 19 euroa (vuonna 2015), ja sillä sai ajaa kolme eri reittiä. Hinta tuntui melko korkealta, mutta päätimme silti lähteä mukaan.
Bussissa istuminen oli kylmässä säässä mukavaa. Tosin “Hop on Hop off” -nimitys tuntui hieman liioitellulta, sillä vuoroväli oli sen verran harva, ettei pois hyppääminen houkutellut. Suurin osa matkustajista istui kyydissä koko kierroksen.
Ajelu ei ehkä ollut elämys, mutta opin silti uutta Tallinnasta. En ollut aiemmin tiennyt, että kaupungista löytyy ulkoilmamuseo ja eläintarha. Myös se oli uutta tietoa, että Moskovan vuoden 1980 olympialaisten purjehduskilpailut järjestettiin Tallinnassa ja TV-torni rakennettiin olympialaisia varten. Neuvostoaikana torniin päästäkseen piti esittää passi, eikä turisteja sinne juuri päästetty.
Matkan varrella näin myös kauniita omakotitaloja, metsäkalmiston TV-tornin läheisyydessä sekä Kalamajan kaupunginosan, jonka puutalot loivat boheemin tunnelman.
Suosittelisinko Hop on Hop off -kierrosta? En varsinaisesti. Mutta kylmällä tai sateisella säällä se on ihan kelpo tapa kuluttaa aikaa ja nähdä kaupunkia hieman laajemmalta alueelta.
Matka Tallinnassa jatkuu seuraavassa tarinassa.
Kommentit
Lähetä kommentti