Olimme saaneet ennen matkaa vinkin, että ravintola F-hoonessa olisi hyvää ja edullista ruokaa. Tässä tarinassa mainitut hinnat ovat vuodelta 2015.
Ravintola F-hoone sijaitsee osoitteessa Telliskivi 60a. Hotellimme sijaitsi puolestaan osoitteessa Sadama 9, joten kävelymatkaa ravintolaan kertyi noin kaksi kilometriä.
Perille päästyämme ravintolaa ei kuitenkaan heti näkynyt. Onneksi seinässä oli opaskartta, jonka avulla löysimme oikeaan paikkaan.
Alue on vanhaa teollisuuskorttelia. Neuvostoaikaan se ei ollut erityisen suosittu, mutta nykyisin se vetää puoleensa ainakin suomalaisia turisteja. Syynä lienevät ravintolat ja pienet putiikit, joita alueella riittää.
Ravintola F-hoone oli tupaten täyttä. Asiakaskunta koostui sekä paikallisista että turisteista. Äiti ehti jo epäillä, ettemme saisi pöytää, mutta tilaa löytyi vielä meille kahdelle.
Ruokalistalta löytyi alkupaloja, salaatteja, kanaa, kalaa, pastaa, keittoja ja jälkiruokia. Myös kasvissyöjät oli huomioitu.
Tunnelma oli mukava ja henkilökunta ystävällistä. Ruokaa jouduimme odottamaan jonkin aikaa, mutta käytössä oli toimiva wifi, joten aika kului nopeasti.
Saavuimme ravintolaan kolmen ja neljän välillä. En tiedä johtuiko ruuhka pääsiäisestä vai ravintolan suosiosta, mutta monessa pöydässä oli varaus, ja neljän jälkeen ilman varausta ei näyttänyt enää saavan pöytää.
Alkuruuaksi tilasimme dumplingeja eli pieniä nyyttejä, joiden sisällä oli perunaa ja sipulia. Dipiksi sai valita smetanan tai vegaanimajoneesin. Kymmenen kappaletta maksoi 2,80 euroa (2015).
Ruokaa odotimme ehkä puolisen tuntia, mutta äiti antoi viivästyksen heti anteeksi, kun nuori tarjoilija katsoi häntä silmiin ja pyysi kohteliaasti anteeksi.
Pääruuaksi valitsimme listan kalleimman annoksen: ribsejä ja uuniperunaa. Annos maksoi 9,20 euroa.
Jälkiruuaksi söin pienen pallon vadelmasorbettia, jonka hinta oli 1,60 euroa.
Ruuat maksoivat yhteensä 13,60 euroa (2015). Mielestäni erittäin hyvä kauppa. Menisinkö uudelleen? Kyllä menisin.
Viimeinen päivä Tallinnassa
Seuraavana päivänä matkamme Tallinnassa alkoi lähestyä loppuaan. Katamaraani Helsinkiin lähtisi kello 16, ja hotellihuone piti luovuttaa kello 12. Sää oli sateinen, joten emme lähteneet enää pidemmälle kaupungille.
Tien toisella puolella sijaitsi Sadamarket, jossa oli kauppoja ja kauneushoitola. Suuntasimme siis sinne.
Sadamarketin kauneushoitola Vanilla Sky ei ollut erityisen edullinen, mutta hoidot olivat äidin mukaan laadukkaita. Kauneushoitolan vieressä oli tatuointiliike ja ravintola – matkakumppanin voi siis kätevästi jättää syömään tai tatuoitavaksi, jos itse haluaa vaikka hiustenleikkuuseen.
Äiti valitsi mani- ja pedikyyrin sekä hiustenleikkuun. Minä pääsin ensimmäistä kertaa seuraamaan kauneushoitojen maailmaa läheltä.
Kauneushoitojen jälkeen kävimme vielä yhdessä aikuisten juomakaupassa. Siellä oli maistiaisia tarjolla. Minä en niitä saanut maistaa, mutta äiti maistoi. Ilmeestä päätellen maku ei ollut erityisen vakuuttava.
Äiti osti mukaansa jonkun pullon ja minä sain suklaata.
Lisäksi ostimme äidille kävelykengät hintaan 29 euroa.
Ennen lähtöä söimme vielä hotellilla edullisen keittolounaan. Sen jälkeen oli aika suunnata kohti satamaa.
Kävelimme hotellilta satamaan. Valitsimme reitiksi suuret betoniset portaat, jotka johtivat helikopterikentän kautta. Reitti ei ehkä ollut paras mahdollinen, sillä portaat olivat hieman huonossa kunnossa.
Tallinnaan olimme saapuneet Merlin-katamaraanilla, ja takaisin palaisimme Karolinilla. Siellähän alus jo odotti.
Terminaalissa oli kahvila ja pieni kauppa viime hetken ostoksia varten. Myös katamaraanissa oli myyntipisteet sekä juotaville että syötäville.
Meidän ei tarvinnut tehdä erillistä lähtöselvitystä, sillä netistä ostettu lippu toimi suoraan pääsylippuna.
Valitsimme paikat ylemmältä kannelta. Meillä oli käytössämme kokonainen penkkirivi. Laivassa oli hyvin tilaa.
Yritin katsella maisemia, mutta näkyvissä oli lähinnä merta.
Kävin myös ulkokannella, jossa kyltti muistutti matkustajien olevan siellä omalla vastuullaan.
Katamaraani lähti Tallinnasta kello 16 ja saapui Helsinkiin kello 17.40. Olin etukäteen hieman jännittänyt keinuntaa, mutta paikallaan istuessa sitä ei juuri huomannut.
Sellainen oli minun ja äidin viluinen ja maukas reissu Tallinnassa.
Lisää matkakertomuksia löydät seuraavasta linkistä.
Kommentit
Lähetä kommentti