Siirry pääsisältöön

Postikorttimaisemia Liechtensteinissa – Triesenberg ja Vaduz

Oli 15. heinäkuuta 2014, ja olin äidin sekä Reissulassen kanssa Liechtensteinissa – pienessä ruhtinaskunnassa Sveitsin ja Itävallan välissä. Maa on Euroopan neljänneksi pienin ja koko maailman kuudenneksi pienin valtio, mutta maisemiltaan se on kaikkea muuta kuin pieni.

Saavuimme bussilla Triesenbergiin, ja jo hotellin edustalla oli pakko pysähtyä ottamaan maisemakuva. 

Bussipysäkki oli aivan hotellin edessä, ja vieressä sijaitsivat sekä kauppa että posti – sijainti oli siis erinomainen.

Kirjauduimme sisään hotelliimme, Alpenhotel-Restaurant Kulmiin, ja teimme samalla pöytävarauksen illalliselle. Olimme lukeneet etukäteen, että hotellin ravintolassa saa hyvää ja maan hintatasoon nähden kohtuuhintaista ruokaa.

Olimme toivoneet huonetta kauniilla näkymällä, vaikka varaukseemme ei varsinaisesti kuulunut laaksonäkymää. Kun saimme avaimen ja löysimme oikean oven, jännitys nousi. Ovi aukesi – ja taisimme kaikki sanoa yhteen ääneen: ”Oho!”

Huone oli tilava, ja siellä oli kolme sänkyä. Vihdoin minäkin sain oman sängyn! 

Mutta parasta olivat suuret ikkunat ja oma parveke, jolta avautui upea näkymä laaksoon. Ryntäsin heti ulos ihailemaan maisemaa.

Alhaalla virtasi Rein, ja taustalla kohosivat Alpit. Vaikka sää oli pilvinen, näkymä oli henkeäsalpaava. Mietimme, miltä maisema näyttäisi kirkkaalla säällä, kun vuorten huiput erottuisivat vielä terävämmin.

Kylpyhuoneessa kohtasin yllättävän vieraan – pienen sammakon. Yritin jutella sille suomeksi ja vähän englanniksikin, mutta se pysyi vaiti. Ehkä kielimuuri oli liian korkea.

Malbun ja Vaduz

Busseja kulki harvakseltaan, joten ennen retkeä kävimme hotellin vieressä olevassa kaupassa. Ostimme pientä naposteltavaa ja iltaa varten aikuisten juomaa äidille ja Reissulasselle. Viinilasit saimme lainaan hotellin ravintolasta – palvelu pelasi.

Ensimmäiseksi suuntasimme bussilla Malbuniin, joka tunnetaan talvisin laskettelukeskuksena ja kesäisin patikointipaikkana. Maisemat olivat vehreät ja vuoristoiset. Viivyimme hetken ja hyppäsimme sitten takaisin bussiin.

Seuraava pysäkki oli pääkaupunki Vaduz. Kaupungin symboli, 120 metriä rinteen yläpuolella kohoava Vaduz Castle, näkyi kauas. Linnassa asuu yhä Liechtensteinin ruhtinas, eikä sinne ole pääsyä turisteilla. Ihmettelin kyllä mielessäni, miksei kutsua ole kuulunut.

Vaduz on pieni ja rauhallinen. Kaduilla ei juuri näkynyt väkeä, ja kaupunki tuntui hiljaiselta. 

Ainoa ruuhkainen paikka oli matkamuistomyymälä, jossa vaikutti olevan koko maan turistijoukko samaan aikaan.

Nyt oli aika ottaa turistikuva minusta Vaduzin linnan pienoismallin edessä.

Törmäsimme myös kaupungintalon edustalla upeisiin pronssisiin hevospatsaisiin, jotka ovat taiteilija Nag Arnoldin käsialaa.

Kaupungilla näkyi myös hauskoja eläimiä – sammakoita, ankkoja ja koiria – jotka toivat pieneen pääkaupunkiin leikkisää tunnelmaa.

Parissa tunnissa olimme nähneet kaupungin keskeiset kohdat ja palasimme bussilla takaisin Triesenbergiin.

Illallinen Alppimaisemissa

Illalla suuntasimme hotellin ravintolaan. Maisemat olivat jälleen kerran upeat, mutta ruoka jäi tällä kertaa maisemien varjoon. Se oli perushyvää, mutta ei aivan niin mieleenpainuvaa kuin olimme odottaneet. Nälkä kuitenkin lähti, ja ilta päättyi rauhallisissa tunnelmissa.

Seuraavana aamuna matkamme jatkuisi kohti Italiaa ja Milanoa.

Matka jatkuu seuraavassa tarinassa.


Kaikki matkakertomukset

Makumuistoja maailmalta

Kommentit

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Bratislava, kurkistus Tržnica-kauppahalliin

Olimme kävelleet jo hyvän matkaa turistikarttamme ulkopuolelle, kun eteemme ilmestyi vanha kauppahalli. Kyltissä luki Tržnica . No sinnehän oli tietenkin mentävä kurkistamaan. Myöhemmin tarkistin google mapsista, että olimme kadulla Krížna. Täällä ei näkynyt turistiryhmiä selfie-tikkuineen, vaan paikalliset olivat liikkeellä arkiostoksillaan.  Tunnelma oli aivan erilainen kuin Bratislavan vanhassakaupungissa. Mitä Tržnica-kauppahallista löytyy? Kauppahallissa oli tarjolla lihaa, vihanneksia ja muita tuoreita tuotteita. Myyntitiskit olivat täynnä paikallisia herkkuja. Yhdessä nurkassa oli pubi, josta sai olutta huomattavasti edullisempaan hintaan kuin vanhankaupungin kahviloissa. Tosin miljöö oli myös ihan toisenlainen – enemmän arkinen kuin romanttinen. Hinnat ovat vuodelta 2015. Viiniäkin myytiin mukavan edulliseen hintaan. Ja leivokset? Nekään eivät olleet hinnalla pilattuja. Tässä hallissa tuntui siltä, että hinnat olivat tehty paikallisille, eivät turisteille. Meillä ei k...

Merilon ja Singapore Flyer

Kun palasimme Kuala Lumpurista takaisin Singaporeen saavuimme   Carlton Hotel Singapore   -hotelliin, jossa viettäisimme seuraavat kolme yötä. Olimme hieman väsyneitä Malesian reissusta, joten päätimme levähtää hetken. Huoneessa vedimme verhot kiinni, asetimme laukut nurkkaan ja menimme pienille päiväunille. Lyhyt lepo teki hyvää pitkän matkustamisen jälkeen. Kun heräsimme, olo oli paljon virkeämpi. Päätimme lähteä heti tutkimaan hotellin ympäristöä. Heti tien toisella puolella oli suuri ostoskeskus, jossa kävimme syömässä.  Lähellä sijaitsi myös kuuluisa  Raffles Hotel Singapore , jonka kauniille sisäpihalle menimme kurkistamaan. Vanha, valkoinen rakennus näytti hyvin arvokkaalta ja hieman erilaiselta kuin monet modernit pilvenpiirtäjät ympärillä. Hotelli on todella kuuluisa: se on nimetty Singaporen perustajan Stamford Raffles mukaan ja avattiin jo vuonna 1887. Pihalla kävellessämme tuntui melkein siltä kuin olisi astunut hetkeksi menneeseen aikaan.  Ajattelin...

Bryssel: Manneken Pis, Jeanneke Pis ja Manneken Peace Apen silmin

Ensimmäisenä matkapäivänä vuonna 2015 Brysselissä kävellessäni kaupungin kaduilla, matkani johti yhden kaupungin tunnetuimman nähtävyyden luo. Se on pieni, mutta erittäin kuuluisa patsas nimeltä Manneken Pis. Yllätyin siitä, että se niin pieni patsas, vain noin 60 senttimetriä korkea, mutta siitä huolimatta se näytti houkuttelvan paikalle valtavasti turisteja joka päivä. Manneken Pis esittää pissaavaa poikaa, ja se on yksi Brysselin tunnetuimmista symboleista. Patsas sijaitsee Brysselin vanhassa keskustassa lähellä Grand-Placea, ja sen ympärillä parveilee lähes aina turisteja kameroiden kanssa. Patsas on vuodelta 1619 ja sen teki joku flaamilainen kuvanveistäjä Jérôme Duquesnoy. Alkuperäinen patsas on jouduttu kuitenkin siirtämään turvaan, koska se on varastettu useita kertoja 1600–1900-luvuilla. Nykyisin paikalla oleva patsas on kopio, ja alkuperäinen säilytetään Brysselin kaupungin museossa. Mutta miksi ihmeessä pissaavasta pojasta on tehty patsas? Tähän liittyy useita ta...