Tein päiväretken vuonna 2015 Ayia Napasta Kyproksen ainoaan sisämaakaupunkiin, Nikosiaan. Kaupunki on monella tavalla poikkeuksellinen, sillä se on jaettu kahteen osaan. Vuonna 1974 Turkki miehitti saaren pohjoisosan, ja siitä lähtien Nikosia on ollut jakautunut Etelä- ja Pohjois-Kyproksen kesken.
Kreikaksi kaupungin nimi on Levkosía ja turkiksi Lefkoşa. Tässä postauksessa tutustumme kaupungin kreikkalaiseen puoleen – seuraavassa tarinassa siirrytään rajan toiselle puolelle.
Ostoskatuja ja turistitavaraa
Nikosian kreikkalaiselta puolelta löytyi pari pitkää ostoskatua sekä suuri tavaratalo, jossa olisi voinut tehdä vaikka vaateostoksia. Mutta mitäpä apina vaatteilla tekisi?
Pienemmiltä kaduilta löytyi paljon turisteille suunnattuja liikkeitä.
Tarjolla oli makeisia, vaatteita, nahkasandaaleja, matkamuistoja ja kaikenlaista muuta sellaista, jota matkailija voi pitää hetken aikaa aivan välttämättömänä.
Kiertelin kaupungin katuja ristiin rastiin ja katselin rauhassa ympärilleni. Päivä oli kuitenkin todella kuuma – lämpötila kipusi peräti 41 asteeseen.
Hiljaisia sivukujia
Vaikka pääkadut olivat vilkkaita, monet sivukujat olivat yllättävän hiljaisia. Siellä täällä näkyi pieniä kahviloita, paikallisia liikkeitä ja vanhoja rakennuksia, jotka kertoivat kaupungin pitkästä historiasta.
Nikosian kreikkalaiselta puolelta olisi löytynyt myös Kyproksen arkeologinen museo, mutta sinä päivänä museot eivät houkutelleet. Se oli nimittäin ensimmäinen päivä lomallani, jolloin pölypilvi ei peittänyt maisemia kokonaan.
Maisemia yläilmoista
Päivän päätteeksi kävin vielä kurkkaamassa maisemia ostoskeskuksen ylimmästä kerroksesta. Sieltä näki hyvin kaupungin yli – taloja, katuja ja kauempana siintäviä kaupunginosia.
Nikosia tuntui erilaiselta kuin rannikon lomakohteet. Se oli vähemmän turistinen, hieman rosoinen ja samalla hyvin mielenkiintoinen.
Seuraavassa tarinassa ylitetään raja ja tutustutaan Nikosian turkkilaiseen puoleen.
Kommentit
Lähetä kommentti