Nikosia on harvinainen pääkaupunki, sillä sen halki kulkee YK:n valvoma puskurivyöhyke. Rauhanturvaajat päivystävät yhä raja-asemalla, mutta vuodesta 2003 lähtien liikkuminen osien välillä on ollut mahdollista ja melko vaivatonta.
Minä ja äiti ylitimme vuonna 2015 rajan kansainvälisen turistiryhmän mukana ja siirryimme kaupungin turkkilaiselle puolelle. Rajanylitys sujui rauhallisesti – passi tarkastettiin, ja hetken kuluttua olimmekin jo toisella puolella kaupunkia.
Historiallinen sydän
Turkkilaiselle puolelle päästyämme kiertelimme hetken katuja ja saavuimme historialliselle alueelle, joka oli selvästi kaupungin vanhaa ydintä. En osaa kertoa tarkkaa historiikkia, mutta paikka oli toiminut aikanaan muun muassa markkinapaikkana.
Niin no, jos tämä paikka ei ole ollut markkinapaikka ammoisina aikoina, niin nyt se ainakin oli sitä.
Alueella oli runsaasti ravintoloita, matkamuistomyymälöitä ja kahviloita. Opas antoi meille tunnin vapaa-aikaa, jonka saimme käyttää miten halusimme. Suurin osa ryhmästä suuntasi suoraan terasseille istumaan.
Minä päätin tehdä toisin.
Sateenvarjojen katu
Alue tuntui turhan turistipainotteiselta, joten tassuttelin sivukujille tutkimaan lähiympäristöä. Hetken harhailun jälkeen löysin jotain, mikä sai minut pysähtymään.
Kapean kadun yläpuolelle oli ripustettu värikkäitä sateenvarjoja, jotka muodostivat katoksen auringonpaahdetta vastaan. Varjojen läpi siivilöityvä valo loi kadulle pehmeän, värikkään tunnelman. Se oli yksi kauneimmista näkymistä, joita näin koko Nikosiassa.
Jatkoin vielä hetken tutkimusretkeäni pitkin hiljaisempia katuja, kunnes oli aika palata ryhmän luo.
Moskeijavierailu
Seuraavaksi opas johdatti meidät moskeijaan.
Sisään mennessä kengät piti riisua ja naisten peittää hiuksensa huivilla. Minulla ei kenkiä ole, mutta äiti jätti omansa oven ulkopuolelle ja kietaisi huivin päähänsä.
Moskeijan sisällä tunnelma oli rauhallinen. Korkea tila, pehmeä valaistus ja hiljaisuus loivat arvokkaan ilmapiirin.
Paluu rajan yli
Kun palasimme takaisin kohti raja-asemaa, näin matkalla suloisen koirapariskunnan, joka näytti kulkevan yhdessä yhtä määrätietoisesti kuin mekin.
Rajanylitys takaisin Nikosian kreikkalaiselle puolelle sujui yhtä vaivattomasti kuin tullessa. Hetkessä olimme taas toisella puolella – samassa kaupungissa, mutta eri todellisuudessa. Illan tullen palasimme Ayia Napaan, jossa vietimme loman viimeiset päivämme.
Tähän päättyy matkakertomukset Kyprokselta, muita matkakertomuksia voi lukea alla olevasta linkistä.
Kommentit
Lähetä kommentti