Meksiko – Palenquen arkeologinen alue Chiapasissa ja matkaileva siili

Tänään pääsisin etsimään kätköä, saisin tietää mikä olen mayahoroskoopissa ja näkisin upeita rakennuksia Palenquen arkeologisella alueella sekä yhden pienen matkailevan siilin. 

Aika huisia!

Ajoimme lyhyen matkan hotellilta Palenquen luonnonsuojelualueelle, joka sijaitsee osavaltiossa Chiapas, sademetsän keskellä. Saavuimme pääportille jo kello kahdeksan aikaan. Aamu oli pilvinen ja sateen uhka leijui ilmassa.

Heti bussista noustuamme meille kaupattiin hyönteismyrkkyä ja sateensuojia. Sateenvarjoja emme ostaneet, mutta äiti haki bussista oman hyönteismyrkyn – viidakkokohteessa siitä ei ole haittaa.

Tietoisku Palenquesta

Kierros alkoi oppaan johdolla. Palenque oli merkittävä mayojen seremoniakeskus ja erityisesti hallitsija Pakalin aikana kukoistanut kaupunki. Kaupunki oli jo hylätty, kun espanjalaiset saapuivat alueelle 1500-luvulla. Nykyisin alue toimii myös luonnonsuojelualueena, ja viidakossa elää esimerkiksi mölyapinoita.

Hetken kuluttua opas kutsui meidät luokseen ja pyysi jokaista kertomaan syntymäpäivänsä. Saimme yllätykseksi mayahoroskooppikorut! Jokainen sai kuulla merkkinsä tulkinnan.

Uusi ystävämme oli horoskoopin mukaan elämänpuu. Tämän tapahtuman johdosta olen nimennyt hänet Neiti Elämänpuuksi. Joku toinen oli puolestaan universumin valtias. Kun minun vuoroni tuli, opas hymyili ja sanoi: “Sinä olet erittäin hauska sammakko.” Sammakko! No, sammakko tai apina – olenhan minä aika hauska, ainakin omasta ja äidin mielestä. 

Horoskooppikorut toivat hyvän mielen, vaikka oikea mayakalenteri onkin paljon monimutkaisempi kuin pelkkä syntymäpäivä.

Raunioita ja yllättävä kohtaaminen

Kiipesimme portaita raunioille ja kurkistimme myös sisätiloihin. 

Kun äiti oli ottamassa minusta turistikuvaa, joku ilmestyi yhtäkkiä aivan kasvojeni eteen – ja taisi jopa pussata minua!

Äiti oli hieman hämmentynyt tilanteesta ja katseli ympärilleen, että mitä oikein tapahtui. Aluksi äiti luuli, että joku yritti antaa minulle ruokaa. 

Neiti Elämänpuu osoitti erästä naista, jolla oli siili mukana. Äiti hymyili naiselle ja huitoi häntä takaisin paikalle. Olihan meidän nyt otettava siilin kanssa yhteiskuva tuon kaiken tapahtuneen jälkeen.

Selvisi, että kyseessä oli matkaileva siili, joka kulki erään naisen mukana. Oli hauskaa tavata toinen matkaileva eläin keskellä mayakaupunkia.

Äiti yritti kysellä siilin matkakumppanilta, että olisiko siili Instagrammissa, mutta siilin matkakumppani ei ymmärtänyt englantia. 

Kun yhteiskuvat oli otettu, sanoimme siilin kanssa heippa toisillemme ja sitten oli aika jatkaa kierrosta oppaan kanssa. 

Opas näytti meille kuvia siitä, miltä Palenque näytti löytöhetkellään – viidakon peittämänä. 

Nykyisin muinainen kaupunki on restauroitu ja näyttää hieman erilaiselta. 

Löysin alueelta myös tuulen jumalalle tarkoitetun ikkunan. 

Alueella käy paljon turisteja, joten matkamuistoja oli myös myynnissä jos jonkinlaista. 

Kävimme aluksi oppaan kanssa katsomassa matkamuistoja, jotka olivat nahkaan painettuja kuvia mayakulttuurista. 

Punaiset olivat painettuja kuvia ja värikkäät käsin maalattuja. 

Äiti pohti hetken, että pitäisikö tuollainen punaisen värinen ostaa, mutta jätimme ostokset kuitenkin tekemättä, sillä äiti yrittää aina välttää matkamuistojen ja muiden tavaroiden ostamista. 

Kun jatkoimme matkaa alueella, oli tarjolla myös muita turisteille tarkoitettuja matkamuistoja. 

Hauskin esine jonka näin, oli hammaslääkärikyltti. 

Löysin myös ikuista rakkautta julistavia esineitä.

Kierros oppaan kanssa päättyi seuraavalle rauniolle ja saimme tunnin omaa aikaa. 

Oppaan kierroksen jälkeen saimme tunnin omaa aikaa. Ensimmäinen pysähdyspaikka oli – wc.

Geokätköä etsimässä

Nyt oli aika jälkeen sukeltaa Neiti Elämänpuun kanssa geokätköilyn maailmaan.

Kätkön lähettyvillä seisoi paikallinen poika myymässä horoskooppikoruja. Emme voineet hakea kätköä hänen nähdessään. Neiti Elämänpuu jututti poikaa hetken; hänellä oli kaksi sisarusta eikä hän ehtinyt juuri käydä koulua. Aika harmillista, että hän ei päässyt käymään koulua. 

Poika ei lähtenyt pois, vaan jäi meidän seuraamme. Hän varmaan ajatteli, että kyllä nuo naiset vielä heltyisivät ja ostaisivat korut, sillä matkaa hän ei jatkanut. Miten ihmeessä pääsisimme kätkölle?

Lopulta äiti keksi ratkaisun. Hän kaivoi laukustaan 10 pesoa ja antoi sen pojalle. Äiti sanoi, että poika saa rahan, jos hän saa ottaa pojasta yhteiskuvan minun kanssa. 

Kaupoista sovittiin ja poika keskittyi valokuvaukseen. Tällä välin Neiti Elämänpuu pääsi kätkölle. 

Poika oli tyytyväinen saamaansa rahaan ja nyt hän oli valmis jatkamaan matkaansa. 

Minä pääsin myös katsomaan löydettyä geokätköä ja raapustamaan oman nimeni lappuun. Siellä lukee nyt "Ape". 

Sade, mayakalenteri ja odottelua

Palasimme pääportille ja taivaalta alkoi tihuttaman vettä, olipa hyvä ajoitus. Neiti Elämänpuu katosi myymälöihin. Mekin yritimme hetken katsoa myynnissä olevia tavaroita, mutta mielenkiinto kojujen tuotteisiin loppui aika pian. 

Siirryimme äidin kanssa tien toiselle puolelle sateensuojaan seisomaan ja katselimme paikallisten touhuja. 

Hetken päästä äiti huomasi ravintolan ja yritti sen jälkeen kuikuilla näkyisikö Neiti Elämänpuu jossain, mutta hän oli kadonnut Palenquen turistikauppoihin.

Äidillä kävi jo mielessä, että jos hän huutaisi täysiä: "Elämänpuu, täältä saa aikuisten juomaa!" Äiti on kuitenkin saanut hyvän kotikasvatuksen, joten hän päätti olla huutamatta. 

Hetken päästä Neiti Elämänpuu oli näköpiirissä ja äiti huitoi, että täällä ollaan. Kun huomio oli herätetty, esitti äiti hänelle pantomiimia. Ystävämme ymmärsi pantomiimiin sisällön ja lähti tulemaan tien yli meitä kohden. 

Nyt alkoi satamaan jo kaatamalla, mutta me olimme jo sateensuojassa ravintolassa. Äiti ja Neiti Elämänpuu ottivat aikuisten juomat ja alkoivat maistelemaan niitä tyytyväisenä.  

Minä sain tutkia ravintolassa Neiti Elämänpuun ostamaan mayakalenteria. Minä en kyllä ihan ymmärtänyt miten kalenteri toimi. 

Äiti ripusti kaulaani saamani horoskooppikorun. Se tuntui tärkeältä muistoesineeltä Palenquesta.

Bussia odotellessa kuulimme, että eräs pariskunta oli ostanut mukaansa pienen zapatisti-sissin. Voi kamala minä ajattelin. Tästä ei hyvä seuraisi. Mutta mitä tästä seurasi? Jotain siitä seurasi – mutta sen kerron kiertomatkan viimeisessä osassa.

Bussi vei meidät vielä Palenquen arkeologiseen museoon.

Museovierailun jälkeen meillä oli hetki omaa aikaa. Kävin tutustumassa matkamuistomyymälän kavereihin. 

Ja paikalliseen koiraan. 

Sitten oli aika jatkaa matkaa kohti lounaspaikkaamme. Minulla olikin jo nälkä.

Matka jatkuu lounaalle Palenquen parhaaseen ravintolaan.

Kaikki matkakertomukset

Makumuistoja maailmalta