Ensimmäinen päivä Cancunin all inclusive -hotellissa kului leppoisasti uima-altaalla palmun alla.
Aurinko paistoi, Karibianmeri kimalteli taustalla ja lomatunnelma alkoi viimein tuntua todelliselta.
Altaalla meitä palveli mukava nuorimies, joka kantoi äidille juomia suoraan aurinkotuolille. Äiti ei ehtinyt edes nousta, kun uusi juoma oli jo matkalla. Päätimme palkita hyvän palvelun ja annoimme tippiä 20 pesoa – vuonna 2015 se oli noin 1,30 euroa.
Tässä hotellissa tippiä ei ollut pakko antaa, sillä palvelu toimi muutenkin. Pieni ele kuitenkin huomattiin heti. Kahdenkymmenen peson tipillä äiti sai hetkessä “uuden parhaan kaverin”. Huomio oli taattu koko loppuviikoksi.
Tippiä kannattaa antaa kohtuudella. Jos jakaa liikaa ja liian usein, odotukset kasvavat nopeasti. Meillä 20 pesoa (vuonna 2015) päivässä riitti hyvin. Useimmiten sama nuorimies vilkutti jo kaukaa äidin nähdessään ja kävi aamiaisellakin pilke silmäkulmassa kysymässä, maistuisiko olut heti aamusta.
Iltapäivällä hotellin rantaan lipui hieman ränsistyneen näköinen laiva. En silloin vielä tiennyt, että juuri sillä aluksella suuntaisimme myöhemmin kohti Isla Mujeresia.
Aurinko alkoi laskea, mutta Reissulasse ei ollut vielä saapunut.
Juuri ennen kuutta puhelin piippasi – viesti kertoi hänen olevan pian hotellilla. Suuntasimme huoneeseen, jossa äiti vaihtoi vaatteet ja siirryimme sitten aulaan odottamaan.
Vihdoin, hieman kuuden jälkeen, Reissulasse saapui. Samalla kuljetuksella tuli myös suomalainen pariskunta, johon tutustuimme myöhemmin viikon aikana. Kerroimme innoissamme Reissulasselle, että meillä olisi omat huoneet. Olimme kaikki erittäin tyytyväisiä.
Vastaanotossa toistui sama rutiini kuin aamulla: tervetulolappu, jossa hotellin ravintoloiden aukioloajat, kaukosäätimet televisioon ja ilmastointiin sekä rantapyyhe mukaan. Mutta sitten tapahtui jotain mukavaa, respan mukava nainen muisti minut. Kun Reissulasselle oli laitettu hotellin ranneke, oli minun vuoroni saada oma ranneke. Voi kuinka iloiseksi tulin siitä.
Kun kaikki toimenpiteet oli suoritettu, laukunkantaja nappasi laukun ja johdatti meidät Reissulassen huoneeseen.
Huone oli selvästi suurempi kuin äidin ja minun. Siellä oli erillinen makuuhuone ja olohuone sekä useampi sänky. Meillä oli nyt omat huoneet, mikä tuntui suorastaan luksukselta pitkän kiertomatkan jälkeen!
Kun tavarat oli purettu, suuntasimme yhdessä hotellin baariin nostamaan maljan ensimmäiselle yhteiselle illalle Cancúnissa.
Seuraavan päivän suunnitelmissa oli lisää allaselämää ja käynti keskustassa.
Cancúnin matka jatkuu seuraavassa tarinassa.
Kommentit
Lähetä kommentti