Oli vuoden 2015 helmikuu. Kiertomatkamme oli tullut päätökseen, ja nyt oli aika siirtyä loman toiseen vaiheeseen: rentoutumiseen Cancunissa. Äiti ei varsinaisesti ole all inclusive -hotellien suurin ystävä, mutta tällä kertaa päädyimme sellaiseen. Cancúnin turistikaduilla ravintolalasku voi nimittäin kasvaa nopeasti, ja ajattelimme, että välillä on mukava kokeilla jotain erilaista. Vaihtelu virkistää, sanoi kissa kun mummolla pöytää pyyhki.
Äiti valitsi Cancúnin myös siksi, että sieltä olisi helppo tehdä bussiretkiä muihin kohteisiin, esimerkiksi Meridaan, jossa kuulemma voi vielä aistia “aidompaa” Meksikoa. Olimme kuitenkin istuneet edellisellä viikolla bussissa noin 2 000 kilometriä, joten retki-into jäi tällä kertaa vähäiseksi. Ainoaksi poikkeukseksi suunnittelimme vierailua Isla Mujeresille, joka oli sopivan lähellä.
Saimme yksityiskuljetuksen Playa del Carmenista Cancúniin paikallisoppaan ja kuljettajan kanssa. Perillä kiitimme kyydistä ja annoimme hieman tippiä, kuten tapoihin kuuluu.
Seuraavaksi oli vuorossa sisäänkirjautuminen hotelliin: Cancun Bay Resort.
Vastaanotossa meitä tervehti ystävällinen nainen, joka kiinnitti äidin ranteeseen hotellin rannekkeen – sen maagisen tunnisteen, jolla all inclusive -maailma avautuu.
Minullekin yritettiin laittaa ranneke, mutta ensimmäinen yritys epäonnistui. Hetken jo pelkäsin jääväni ilman ruokaa ja juomaa, mutta myöhemmin samana päivänä sain minäkin oman rannekkeeni.
Laukunkantaja seurasi toimitusta hymyillen ja ojensi meille kaukosäätimet ilmastointiin ja televisioon sekä rantapyyhkeet.
Huoneeseen saapuessamme ilmastointi laitettiin heti päälle. Laukunkantaja olisi vielä opastanut tallelokeron käytössä, mutta äiti vakuutti osaavansa homman. Kymmenen peson tippi sai miehen nyökkäämään tyytyväisenä.
Huoneessa oli kuitenkin yksi ongelma: siellä oli vain parisänky.
Reissulasse olisi liittymässä seuraamme samana päivänä, ja varauksessa oli nimenomaan toivottu kaksi erillistä sänkyä. Äidin piti siis suunnata takaisin respaan selvittämään asia ennen kuin matkakumppanimme saapuisi.
Ennen respaan menoa, minä ryntäsin parvekkeelle.
Ja mikä näkymä! Aurinko paistoi kirkkaalta taivaalta, altaalla pulikoi lomailijoita ja taustalla kimalsi turkoosi Karibianmeri. Enhän minä pieni apina voinut muuta kuin huokaista tyytyväisenä.
Hotellin esittelyssä oli mainittu, että wifi toimii vain yleisillä alueilla, mutta huoneemme sijaitsi niin lähellä allasaluetta, että yhteys toimi mainiosti myös sisällä. Loma alkoi lupaavasti.
Maisemien ihailun jälkeen, äiti lähetti viestin Reissulasselle, että olimme saapuneet hotellille. Hän oli parhaillaan lentokoneessa matkalla Cancuniin.
Lähdimme hotellin respaan selvittämään, että voisimmeko vaihtaa huonetta, koska huoneessa oli vain parisänky. Respassa oli ystävällinen nainen, jolle selitimme tilanteen. Aluksi asia ei meinannut selvitä millään, mutta hetken päästä äidiltä kysyttiin, että kuka hänen matkaseuralaisensa on.
Äiti vastasi "Reissulasse".
Hotellin työtenkijä vastasi kuin selvällä suomenkielellä "Aaaa ... Reissulasse".
Äiti meni hieman hämilleen ja minä myös.
Sitten hotellin työntekijä jatkoi ja sanoi: "Reissulassella on oma huone". No nyt olimme vielä enemmän hämmentyneitä äidin kanssa, mutta erittäin tyytyväisiä. Matkaseurueemme oli saanut kaksi erillistä huonetta yhden hinnalla.
Kuin huoneasiat oli selvitetty, palasimme huoneeseemme. Äiti laittoi bikinit päälle ja lähdimme hotellin uima-allasalueelle.
Altaalla oli meneillään bingo. Bingoisäntä istui baaritiskin kulmalla ja kuulutti numeroita mikrofoniin. Kun äiti meni tilaamaan juomaa ja samalla kuului kaiuttimista:
“Hey, woman in the black bikini!”
Äiti kääntyi, nyökkäsi ja tilasi juomansa. Bingoisäntä jatkoi mikrofonin kautta jutustelua ja heitti ilmoille tutun lauseen Friends-sarjasta: “How you doing?”
Altaalla istuvat ihmiset kääntyivät katsomaan äitiä, joka ei yleensä nauti huomiosta. Tänään hän kuitenkin vain hymyili. Kun bingoisäntä kysyi, mistä äiti on kotoisin, tämä vastasi kävellessään: “From Finland!”
“Where is Finland?” kuului mikrofonista.
Äiti heristi leikkisästi sormea ja sai vastaukseksi hymyn. Hän arveli bingoisännän käyttävän samaa taktiikkaa jokaisen baaritiskille saapuvan kanssa.
Altaalla olisi ollut tarjolla myös sambatunti, mutta päätimme säästää tanssiliikkeet myöhempään.
Nyt oli aika vain olla ja odottaa Reissulassen saapumista.
Cancúnin seikkailut olivat vasta alussa.
Matka jatkuu seuraavassa tarinassa.
Kommentit
Lähetä kommentti