Oli toukokuu 2015, ja juuri kun olin saanut tarpeekseni Suurmestareiden palatsin käytävistä ja valtaistuinsaleista, matka jatkui kohti ylempää Barrakka-puutarhaa.
Matkalla näimme hotellin, jossa Napoleon Bonaparte oli aikoinaan yöpynyt seitsemän yötä vuonna 1798. Ajattelin, että aika jännää – saanko minäkin ehkä joskus nukkua samassa huoneessa kuin Napoleon? No, ei taida ihan vielä olla mahdollisuutta…
Pienen kävelymatkan jälkeen saavuimme paikkaan The Upper Barrakka Gardens – eli ylempään Barrakka-puutarhaan.
Ja voi pojat, näkymät olivat heti kättelyssä ihan huikeat!
Puutarha sijaitsee Vallettan korkeimmalla kohdalla linnoituksen päällä. Alun perin ritareilla oli tämä puutarha vain omaa käyttöään varten, mutta onneksi se avattiin yleisölle vasta noin 150 vuotta myöhemmin. Niinpä me pääsimme ihailemaan tätä historiallista helmeä ja ottamaan vähän aurinkoa samalla.
Puutarhassa törmäsin myös todella hienoon pronssiseen patsaseen, Les Gavroches. Se on italialaisen Antonio Sciortinon käsialaa ja kuvaa kolmea köyhää lasta. Tarinan mukaan Sciortino sai idean Victor Hugon romaanista Les Misérables – ja voi että, nuo lapset näyttivät niin aidoilta, että melkein odotin heidän juoksevan pitkin puutarhaa karkuun!
Puutarhan reunalta avautui upeat näkymät satamaan ja merelle. Aurinko paistoi täydeltä taivaalta, ja minä tutkailin maisemia niin innokkaasti, että äiti ei saanut minusta napattua kunnon kuvaa.
Lopulta kuitenkin rauhoituin, jotta hän sai otettua viralliset turistikuvat – ja kyllä, siinä vaiheessa näytin varmasti tosi turistilta.
Ylempi Barrakka-puutarha oli hyvä hetki hengähtää ja vain ihailla maisemia. Tuntui siltä, että koko Valletta levittäytyi meidän jalkojen alle, ja satama kimalteli niin kauniisti, että olisin voinut jäädä istumaan siihen vaikka koko päiväksi.
Mutta sitten matka jatkui. Seuraavaksi suuntasimme lounaalle hotelli Castillen ravintolaan, jonka terassilta näkymät olivat vielä vähän korkeammalta. Siellä saimme levähtää ja nauttia ruoasta samalla, kun katsoimme Vallettan kaupunkia eri perspektiivistä – ja voin kertoa, että maisemat olivat melkein yhtä hienot kuin ruoka.
Matka jatkuu lounaalle seuraavassa tarinassa.
Kommentit
Lähetä kommentti