Oli toukokuu 2015 ja olimme Maltalla. Tänään meillä oli ohjelmassa saaren kiertelyä Hop on Hop off -bussilla.
Olimme sopineet edellisenä päivänä uuden tuttavuutemme Raijan kanssa, että lähtisimme liikkeelle heti aamutuimaan. Ajatuksena oli ehtiä matkaan ennen suurimpia turistimassoja ja ennen kuin aurinko olisi kuumimmillaan. Hyvä suunnitelma – ainakin teoriassa.
Aamulla tutkin tarkasti bussiyhtiön esitettä ja karttaa. Minulle on tärkeää tietää etukäteen, missä haluan jäädä pois ja mitä haluan nähdä.
Vuonna 2015 yhden päivän lippu maksoi aikuiselta 20 euroa. Lasten lippu olisi maksanut 12 euroa, mutta minusta ei tarvinnut maksaa mitään – kuljenhan kätevästi salamatkustajana äidin käsilaukussa.
Lipun hinnalla sai käyttää kahta eri reittiä. T2-linja kierteli Vallettan ympäristössä ja suuntasi myös Marsaxlokkin kalastajakylään. Päätimme kuitenkin jättää tämän reitin väliin, sillä olimme jo tutustuneet Vallettaan kävellen ja Marsaxlokkinkin markkinat oli koettu.
Valitsimme siis T1-linjan, pohjoisen reitin, joka kulki Slieman ja St. Julian’sin kautta kohti saaren pohjoisosia. (Keskiviikkoisin reitit oli yhdistetty, mutta meidän vierailupäivänämme ne kulkivat erillään.)
Aamiaisen jälkeen olimme lähtövalmiina jo kahdeksalta. Suuntasimme kohti Slieman satamaa, jossa bussit lähtivät liikkeelle. Satamassa eräs myyntimies yritti houkutella meitä toisen yhtiön kiertoajelulle, mutta pysyimme päätöksessämme. Hänen tarjoamansa kierros oli vieläpä kalliimpi, joten kohteliaan kiitoksen jälkeen jatkoimme matkaa oikealle myyntikojulle.
Ostimme liput ja äiti kysyi myyjältä vinkkejä parhaista pysähdyspaikoista. Hän suositteli muun muassa Marsaxlokkia ja vanhaa pääkaupunkia Mdinaa – mutta niissäkin olimme jo ehtineet käydä.
Tälle päivälle meillä oli vain yksi varma pysähdys mielessä: Valletta. Äiti halusi nähdä St. John's Co-Cathedraln, Pyhän Johanneksen katedraalin. Hän oli nähnyt esitteessä kuvan kirkon upeasta sisätilasta, eikä uteliaisuus jättänyt rauhaan.
Aurinko paistoi kirkkaalta taivaalta jo aamusta lähtien, eikä pilvenhattaraakaan näkynyt.
Päätimme nousta bussin yläkannelle. Sieltä näkymät olivat parhaat – ja aurinko myös tuntui tehokkaimmin.
Kun saavuimme Vallettaaan noin puoli kymmenen aikaan, mittari näytti jo 33 astetta. Päivästä oli tulossa kuuma.
Jatkoimme kävellen pitkin pääkatua, katsellen matkamuistomyymälöitä ja turistien vilinää.
Maltalainen kalkkikivi hohti vaaleana auringossa, ja kaupungin kapeat kadut tarjosivat välillä hieman varjoa helpottamaan hellettä.
Lyhyen kävelyn jälkeen saavuimme Pyhän Johanneksen katedraalille. Ulkoapäin rakennus näytti melko pelkistetyltä, mutta esitteiden perusteella sisällä odotti jotakin aivan muuta.
Kommentit
Lähetä kommentti