Oli toukokuu 2015 ja olimme käyneet juuri San Antonin puutarhassa, josta jatkoimme matkaa bussilla Rabatin kaupunkiin. Saavuimme kohteeseen ja kun lähdimme kävelemään Rabatin katuja, taivaalta alkoi tihuttaa vettä.
Jos nyt mietit, eikö Rabat ole Marokossa, niin kyllä – Rabat on myös Marokon pääkaupunki. Mutta tällä kertaa olimme Maltan pääsaarella, Rabat-nimisessä kaupungissa, joka toimii vanhan pääkaupungin Mdinan naapurina.
Kävelymatkan varrella ihailin kauniita puisia parvekkeita. Näitä parvekkeita näkyi matkani aikana paljon, ja joka kerta pysähdyin ihastelemaan, kuinka kauniisti ne erottuivat vaaleiden kiviseinien lomassa.
Tihkusade muuttui pian kunnon sateeksi. Ei ole totta – ensimmäinen lomapäivä ja vettä tulee taivaalta! Paikallisopas kuitenkin lupasi, että iltapäivällä aurinko vielä paistaisi.
Reittimme vei St. Paulin katedraalille.
Katedraalin vieressä on talo, jossa asui aikanaan nainen, joka rahoitti kirkon rakentamista. Vanhemmalla iällä hänen kuntonsa heikkeni niin, ettei hän enää päässyt kirkkoon. Niinpä hän seurasi jumalanpalveluksia kotinsa ikkunasta.
Seuraavaksi suuntasimme katakombeihin. Katakombit ovat maanalaisia kalliohautoja. Maltan varhaisimmat asukkaat hautasivat vainajat maahan, mutta myöhemmin pronssikaudella siirryttiin polttohautaukseen. Kalliohautojen perinne on lähtöisin Lähi-idästä, missä juutalaiset eivät hyväksyneet roomalaisten tapaa polttaa vainajia. Roomalaisajalla kristinuskon myötä myös Maltalla alettiin rakentaa kallioon louhittuja hautoja. Yksittäisistä hautakammioista muodostui vähitellen laajoja tunneliverkostoja.
Laskeuduimme portaita alas Pyhän Paavalin katakombeihin (St. Paul’s Catacombs).
Siis pitääkö minun todella mennä maan alle? Kukaan ei kertonut tästä etukäteen!
Maan alla saimme lisätietoa katakombeista ja haudankaivajista, joiden kerrottiin aikanaan asuneen näissä kammioissa. Hautoja pidettiin kuolleiden väliaikaisina asuinsijoina, ja omaiset kokoontuivat niihin tapaamaan toisiaan.
Katakombit ovat toimineet myös kristittyjen salaisina kokoontumispaikkoina, ja sodan aikana niihin hakeuduttiin suojaan pommituksilta. Käytävät olivat paikoin niin kapeita, että niissä mahtui juuri ja juuri kulkemaan.
Kun nousimme takaisin maan pinnalle, sade oli lakannut. Jihuu!
Kohde oli mielenkiintoinen, mutta uskon, että ilman opastettua kierrosta se olisi jäänyt minulle etäiseksi. En ollut tutustunut katakombien historiaan etukäteen, joten opas teki vierailusta huomattavasti antoisamman.
Vuonna 2015 sisäänpääsymaksu katakombeihin oli 4 euroa aikuiselta. Valokuvia sai ottaa, kunhan ei käyttänyt salamaa.
Matka jatkuu seuraavassa tarinassa.
Kommentit
Lähetä kommentti