Katakombien jälkeen jatkoimme matkaa kävellen kohti lounaspaikkaa. Matkalla näin myymälän, jossa myytiin perinteisiä maltalaisia herkkuja. Olisin mielelläni jäänyt tutkimaan valikoimaa tarkemmin, mutta ryhmä liikkui jo eteenpäin.
En tiennyt tarkalleen, missä ravintola sijaitsi, joten kyselin paikallisilta suuntaa. Ystävällinen mies neuvoi meille tien, ja lyhyen kävelymatkan jälkeen saavuimme perille.
Kun astuimme sisään, meidät ohjattiin huoneeseen, joka oli tarkoitettu vain jäsenille. Tuntui melkein siltä kuin olisimme päässeet salaiseen kerhoon.
Äiti huomasi, että matkaseurueessamme oli nainen, joka matkusti yksin. Äiti kysyi, sopisiko hänelle, että istuisimme samaan pöytään. Se sopi mainiosti.
Lounaan aikana tutustuimme uuteen tuttavuuteen, Raijaan. Hän oli huumorintajuinen ja eläinrakas ihminen. Kun minä kurkistin esiin äidin kassista, uskon, että Raija ihastui minuun heti.
Aluksi saimme salaattia, jossa oli salaattia, parsaa, tomaattia, oliiveja, suolaista juustoa ja makkaraa. Äiti sai valita ruokajuomaksi valkoviiniä tai punaviiniä. Minä join vain vettä, koska en saa juoda aikuisten juomia.
Pääruoaksi oli tarjolla kalaa tai lihaa. Me valitsimme perinteisen maltalaisen liharuokalajin nimeltä bragioli. Se on lihakääryle, joka valmistetaan ohuesta pihvilihasta ja täytetään jauhelihalla, pekonilla, kananmunalla, persiljalla, korppujauhoilla ja raastetulla porkkanalla. Mausteina käytetään suolaa ja pippuria. Kääryle haudutetaan kastikkeessa, jossa on sipulia, valkosipulia, tomaattia, porkkanaa, laakerinlehtiä ja punaviiniä.
Jälkiruoaksi saimme kahvia ja paikallista herkkua, jonka nimeä en valitettavasti saanut selville – mutta hyvältä se maistui.
Lisäksi pöydässä oli tarjolla halvaa. Maistoin sitä ensimmäistä kertaa, ja täytyy sanoa, että makeaa se ainakin oli.
Lounaan jälkeen jatkoimme kävellen kohti Maltan vanhaa pääkaupunkia Mdinaa.
Matka jatkuu seuraavassa tarinassa.
Kommentit
Lähetä kommentti