Oli toukokuun aurinkoinen päivä vuonna 2015 ja aloitimme opastetun kävelykierroksen Vallettan bussiasemalta. Oppaat kertoivat meille tietoja, mutta en kyllä muista yhtään, mitä he kertoivat.
Mutta tässä oma tietopakettini Vallettasta, vaikka oppaat luultavasti kertoivat ihan samat asiat:
Valletta ei ole Maltan suurin kaupunki, mutta se on maan pääkaupunki ja kätkee sisälleen paljon historiaa sekä nähtävyyksiä.
Ennen vuotta 1565 Vallettan kaupunkia ei vielä ollut, niemimaalla, jolla kaupunki nykyisin sijaitsee, oli vain St. Elmon-linnake. Vuonna 1565 Maltan ritareilla oli suuri yhteenotto turkkilaisten kanssa. Turkin sulttaani Suleiman II Suuri hyökkäsi Maltalle 30 000 miehen voimin. Malta selvisi tästä Suuresta piirityksestä voittajana. Suuri Piiritys johti nykyisen pääkaupungin Vallettan rakentamiseen, koska ritarit halusivat aloittaa uuden kaupungin rakentamisen puolustuksen turvaamiseksi.
Paavi lähetti italialaisen arkkitehdin Francesco Laparellin johtamaan kaupungin suunnittelua. Avukseen Laparelli sai maltalaisen Girolamo Cassarin, joka suunnitteli useimmat kirkot ja palatsit.
Vallettan parhaat nähtävyydet olivat mielestäni suurmestareiden palatsi, Pyhän Johanneksen katedraali, ylempi Barrakka-puutarha ja puutarhan näköalatasanne. Kerron näistä nähtävyyksistä myöhemmissä tarinoissa.
Bussiasemalta matka jatkui kaupungin portille.
Istuin hetken vallihautojen luona, sillä oppaat kertoivat meille taas tietoja kaupungista, ja yllätys, yllätys – minulta meni tälläkin kertaa kaikki tieto toisesta korvasta sisään ja toisesta ulos. Aivoni taisivat olla ylikuormittuneet kaikesta saamastani tiedosta.
Pääportin jälkeen näkyi jotain tuttua. Jaahas, "laaturuokaa" oli tarjolla.
Kun pääsimme kaupungin pääkadulle, katu oli täynnä turisteja. Olin hieman hämmästynyt, koska en ollut ajatellut, että Maltalla olisi näin paljon turisteja.
Matka jatkui pääkatuja pitkin turistikauppojen ohi.
Valletta näytti kauniilta, ja rakennukset huokuivat historiaa.
Pysähdyimme arkeologisen museon kohdalla. Mitä? Ei, ei mennä sisään, ulkonahan paistaa aurinko! Mutta eipä kukaan minun huutoani kuullut – astuimme sisään arkeologiseen museoon.
Matka Vallettassa jatkuu seuraavassa tarinassa.
Kommentit
Lähetä kommentti