Saavuimme Gozon saarelle hieman ennen kello yhtätoista. Satamassa meitä olivat vastassa oppaamme Anna sekä tuttu kielenkääntäjämme Arja. Matkaseurueeseemme kuului kuusi suomalaista ja arviolta kymmenkunta muunmaalaista matkailijaa. Tunnelma oli odottava – päivästä oli tulossa täynnä historiaa ja nähtävyyksiä.
Jo satamassa huomasi, että Gozo ei ollut mikään salaisuus matkailijoille. Hop on Hop off -bussi seisoi parkissa ääriään myöten täynnä väkeä. Olimme kuitenkin tyytyväisiä omaan minibussiimme, jolla pääsisimme liikkumaan sujuvasti saaren nähtävyydeltä toiselle.
Satamasta matkamme jatkui kohti ensimmäistä kohdetta, esihistoriallista temppelialuetta.
Pian saavuimme Ġgantija-temppeleille, jotka sijaitsevat Xagħra-nimisessä kylässä. Nimi Ġgantija tarkoittaa suomeksi “jättiläisen taloa”, eikä syyttä – temppelin kivipaadet ovat valtavan kokoisia.
Temppelikokonaisuuden iäksi on arvioitu noin 3600–3200 eaa., mikä tekee siitä vanhemman kuin Stonehengen ja jopa vanhemman kuin Egyptin pyramidit. Ajatus siitä, että nämä kivirakennelmat ovat seisseet paikallaan yli 5000 vuotta, tuntui suorastaan pysäyttävältä.
Ġgantija on yksi Maltan merkittävimmistä kansallisaarteista, ja se kuuluu UNESCOn maailmanperintökohteisiin osana Maltan megaliittitemppeleitä. Alueelta on löydetty viitteitä uskonnollisista rituaaleista ja hedelmällisyyden palvonnasta, mutta varmaa tietoa rakentajista ei ole.
Kuka temppelin oikein rakensi – ja miten? Siihen ei ole yksiselitteistä vastausta. Kansantarun mukaan asialla oli naispuolinen jättiläinen, joka kantoi valtavia kiviä sylissään ja rakensi temppelin lapsi käsivarrellaan. Aika huisi ajatus! Ja kukas muu kuin nainen olisi vielä istuttanut kukkasia kivien lomaan? Niin no, esimerkiksi joku mies tai henkilö.
Aikamme muinaisten kivien keskellä kului nopeasti. Oli aika nousta takaisin minibussiin ja jatkaa matkaa kohti seuraavaa kohdetta – kuuluisaa Sinistä ikkunaa.
Matka jatkuu seuraavassa tarinassa.
Kommentit
Lähetä kommentti