Oli toukokuu 2015 ja vietimme aurinkoista päivää Gozon saarella. Olimme jo aamupäivän aikana tutustuneet Ġgantija-temppeleihin, ja seuraavaksi suuntasimme kohti saaren yhtä tunnetuinta nähtävyyttä – Sinistä ikkunaa.
Mutta mikä ihme on Sininen ikkuna? Näet sen seuraavassa kuvassa.
Kyseessä oli valtava luonnon muovaama 28 metriä korkea kivikaari meren rannalla, kallioiden väliin syntynyt “ikkuna”, jonka läpi avautui näkymä Välimerelle. Tämä vaikuttava luonnonmuodostelma oli yksi Gozon suosituimmista nähtävyyksistä, eikä ihme. Jo kaukaa katsottuna se näytti lähes epätodelliselta.
Sinistä ikkunaa pystyi ihailemaan kalliolta käsin, mutta lisäksi tarjolla oli pieni veneajelu, jolla muodostelman pääsi näkemään meren puolelta. Päätimme lähteä ensin merelle – ja se kannatti. Veneajelun hinta oli vain neljä euroa vuonna 2015, ja kokemus oli jokaisen euron arvoinen.
Istahdimme pieneen veneeseen ja lähdimme liikkeelle. Katselin ihmeissäni, kuinka kirkasta vesi oli. Se oli niin läpinäkyvää, että pohjan muodot erottuivat selvästi.
Vene kulki ensin kalliomuodostelman läpi – hetki tuntui lähes elokuvamaiselta. Vesi hehkui kauniin turkoosina kallioseinämien välissä.
Kun saavuimme “ikkunan” toiselle puolelle, maisema muuttui. Turkoosi sävy vaihtui syvän siniseen, lähes musteensiniseen mereen.
Tämän väristä vettä en ollut koskaan ennen nähnyt. Olin aivan hämmentynyt meren kauneudesta. Se oli yhtä aikaa rauhoittava ja vaikuttava.
Mereltä käsin näimme Sinisen ikkunan koko komeudessaan.
Lisäksi kallioissa erottui hauska yksityiskohta – eräs kalliomuodostelma näytti aivan kasvoilta.
Luolien seinämissä puolestaan hohti purppuran sävyisiä koralleja, jotka toivat harmaisiin kallioihin yllättävää väriä.
Veneretken aikana näin myös kummallisen näköisen kalan. En tiedä vieläkään, mitä lajia se oli, mutta se jäi mieleeni yhtenä päivän pienistä yllätyksistä.
Veneajelun jälkeen nousin vielä kalliolle katselemaan Sinistä ikkunaa maalta käsin. Kallio oli täynnä erilaisia fossiileja – pieniä muistoja menneistä ajoista. Oli kiehtovaa ajatella, kuinka pitkä historia näillä kivillä onkaan.
Sinistä ikkunaa saattoi siis ihailla sekä mereltä että maalta. Muodostelman päälle ei kuitenkaan saanut kiivetä, sillä sen arvioitiin voivan romahtaa jonain päivänä. Ehkä sinistä ikkunaa ei ole, kun luet tätä tarinaani.
Seuraavassa tarinassa suuntaamme lounaalle Xlendin lahden maisemiin.
Kommentit
Lähetä kommentti