Lounaan jälkeen nousimme jälleen minibussiin ja suuntasimme päivän viimeiseen kohteeseen, Gozon pääkaupunkiin Victoriaan. Kaupunki sijaitsee keskellä saarta, noin seitsemän kilometrin päässä Mġarrin satamasta. Victoria on saanut nimensä Englannin kuningatar Victorian mukaan, mutta moni paikallinen käyttää yhä kaupungin vanhaa arabialaista nimeä Rabat.
Saavuimme Victorian pääaukiolle, It-Tokkiin. Siellä meillä oli kaksi vaihtoehtoa: lähteä matkanjohtaja Arjan mukana tutustumaan Citadelin linnoitukseen tai jäädä viettämään omaa aikaa keskustaan. Minulle valinta oli selvä. Lähdin äidin, Raijan ja kahden muun suomalaisen kanssa kohti linnoitusta.
Citadel kohoaa yli 150 metriä merenpinnan yläpuolelle, joten edessä oli pitkä ylämäki. Kiviset kujat johdattivat meidät portista sisään, ja vastassa seisoi jyhkeä katedraali, Il-Katidral. En tällä kertaa mennyt sisälle, sillä katedraaliin oli sisäänpääsymaksu.
Jatkoimme Arjan johdolla linnoituksen muureille. Sieltä avautui upea näkymä yli Victorian kattojen ja aina Gozon maaseudulle asti. Arja kertoi tarinoita kaupungin historiasta ja rakennuksista.
Kun opastus päättyi, saimme käyttää lopun ajasta haluamallamme tavalla. Vaikka Citadelista olisi löytynyt enemmänkin tutkittavaa, minä halusin nähdä, mitä Victorian keskustassa olisi tarjolla.
Palasimme samaa reittiä takaisin – tällä kertaa alamäkeä, mikä tuntui huomattavasti kevyemmältä. It-Tokk-aukiolta kävelimme Pjazza San Ġorġille, jonka laidalla kohoaa Basilica of St. George, Pyhän Yrjänän kirkko. Yli 300 vuotta vanha kirkko teki vaikutuksen jo ulkopuolelta. Oven pielissä seisoi suuret valkoiset kukka-asetelmat, ja valkoiset kukat jatkuivat myös sisätiloissa.
Sisällä kirkko oli koristeellinen ja näyttävä.
Pääalttarin baldakiini oli erityisen vaikuttava.
Yksi hermostuneen oloinen mies järjesteli kukka-asetelmia – ehkä luvassa oli häät. Tunnelma oli juhlava.
Kirkon jälkeen suuntasimme katselemaan turistikauppoja. Yhdessä myymälässä äiti ja Raija saivat maistiaisiksi paikallista kaktuslikööriä. Maistelut näyttivät sujuvan hyväntuulisissa merkeissä.
Lopuksi istuimme It-Tokk-aukion laidalla olevalle terassille, vaikka aukio olikin remontissa. Kansainvälinen opas Anna kävi vielä vinkkaamassa paikasta, jossa olisi voinut maistaa lisää liköörejä, mutta äiti ja Raija olivat jo ehtineet hoitaa sen puolen.
Päivä oli ollut pitkä, mutta täynnä mielenkiintoisia hetkiä. Gozon retki tuntui sopivan rauhalliselta verrattuna kahteen edelliseen, tiivistahtisempaan päivään. Nähtävyyksillä oli jäänyt aikaa myös omalle kuljeskelulle ja tunnelmasta nauttimiselle.
Erityiskiitos Arjalle, joka kertoi Maltasta ja Gozosta elävästi ja huumorilla. Hänen opastuksensa teki päivästä vieläkin antoisamman.
Matka jatkuu seuraavassa tarinassa.
Kommentit
Lähetä kommentti