Oli vuosi 2025 ja olimme Maltalla. Tämän päivän ohjelmassa oli tutustuminen Marsaxlokkin kalastajakylään, veneajelu Blue Grotton luolissa sekä piipahdus pienessä Qrendi-nimisessä kylässä. Päivä kuulosti monipuoliselta – ja sitä se myös oli.
Minibussi tuli hakemaan meidät hotellilta kello 9.20. Ajoimme lyhyen matkan kohtaamispaikkaan, jossa vaihdoimme suurempaan bussiin. Vaihtopaikalla meitä oli vastassa tuttu matkanjohtajamme Arja, johon olin tutustunut jo Gozon-retkellä.
Matkanjärjestäjän kuvauksessa Marsaxlokk mainittiin idylliseksi kalastajakyläksi. No, sunnuntaiaamuna idylli oli hieman hakusessa. Kylä oli nimittäin tupaten täynnä turisteja. Useita bussilastillisia oli tuotu markkinoille samaan aikaan, ja tungos oli melkoinen.
Ajattelin, että kylän rauhallisempi tunnelma löytyisi todennäköisesti jonain muuna päivänä – tai aikaisin aamulla ennen markkinahumua.
Ensimmäisellä myyntipisteellä oli tarjolla paikallisia herkkuja ja tietenkin maistiaisia. Minä kävin uteliaana maistamassa – herkut olivat aika makeita, ehkä jopa vähän liiankin makeita minun makuuni.
Lähdin äidin ja Raijan kanssa kiertämään markkina-aluetta, mutta tungos alkoi nopeasti koetella pienen apinan hermoja.
Päätimme vetäytyä sivummalle ja jatkaa kävelyä rauhallisemmille kaduille.
Katselin kadulta käsin markkinoilla olevaa ryysistä.
Poistuessamme markkinahumusta saavuimme kylän aukiolle ja jatkoimme siitä rantaa pitkin eteenpäin.
Tunnelma muuttui heti leppoisammaksi. Meressä kellui kauniin värisiä kalastusveneitä, ja nyt aloin ymmärtää, mistä Marsaxlokkin viehätys syntyy.
Perinteisiä maltalaisia kalastusveneitä kutsutaan nimellä luzzu. Ne ovat kirkkaan värisiä, ja niiden keulassa on tunnusomainen silmä. Ihastelin veneiden värejä ja niiden rauhallista keinumista satamassa.
Ennen kuin jatkoimme matkaa, piti kuitenkin huolehtia tärkeästä asiasta – edustuskelpoisuudesta. Sukaisin turkkini kuntoon ja otin parhaimman turisti-ilmeeni, jotta äiti sai napattua minusta kuvan.
Kyllä tämä bloggaavan apinan elämä on välillä rankkaa. Mutta mitäpä en tekisi lukijoiden eteen.
Huomasitko muuten, että luzzujen keulassa on silmä? Se ei ole pelkkä koriste. Kyseessä on Osiriksen silmä (Eye of Osiris) – muinaiseen egyptiläiseen symboliikkaan liittyvä suojelusmerkki. Sen uskotaan suojelevan venettä ja kalastajia meren vaaroilta sekä torjuvan pahaa.
Rohkaistuimme vielä palaamaan hetkeksi markkinoiden vilinään. Tarjolla oli leivonnaisia, kalaa ja kaikenlaista muuta.
Huomasin erityisen houkuttelevia vaaleanpunaisia leivonnaisia, mutta lämmin sää vei ruokahalun.
Myynnissä oli myös hieman erikoisemman näköisiä eläimiä. Yksi näytti selvästi lehmältä, mutta kahden muun kohdalla mielikuvitus sai tehdä töitä – olisivatko ne aasi ja poro?
Täyttä varmuutta ei saatu.
Lopulta markkinakiintiö tuli täyteen. Emme tehneet ostoksia, mutta kokemuksia kertyi sitäkin enemmän.
Kalastajakylästä jatkoimme matkaa kohti pientä Qrendi-nimistä kylää.
Matka jatkuu seuraavassa tarinassa.
Kommentit
Lähetä kommentti