Oli toukokuu 2015 ja olimme lähdössä äidin kanssa Maltalle. Herätys oli keskellä yötä, sillä lento lähti jo kello 5.55. Saavuimme hyvissä ajoin Helsinki-Vantaan lentokentälle, haimme R-kioskilta kahvit ja menimme odottelemaan lähtöportille.
Maltan saaret sijaitsevat keskellä Välimerta. Lähimmät naapurit ovat Sisilia ja Tunisia. Sisiliaan on matkaa noin 93 kilometriä ja Tunisiaan 288 kilometriä. Saariryhmään kuuluu kolme asuttua saarta – Malta, Gozo ja Comino – sekä pienempiä asumattomia saaria, kuten Cominotto, Filfla ja Pyhän Paavalin saaret.
Pääsaari Malta on kooltaan vain noin 14 x 27 kilometriä, mutta nähtävää riittää yllättävän paljon. Nykyinen pääkaupunki on Valletta, ja vanha pääkaupunki Mdina, jossa myös vierailin. Valuuttana on euro ja liikenne kulkee vasenta puolta.
Lennon aikana torkuin välillä. Onneksi heräsin Alppien kohdalla, sillä vuoristo näytti ikkunasta katsottuna huikean kauniilta.
Matkani aikana näin kaikki kolme Maltan saarta – Maltan, Gozon ja Cominon – ja vierailin monessa eri kaupungissa. Näin Sinisen laguunin ja Sinisen ikkunan sekä paljon muitakin upeita nähtävyyksiä.
Mutta nyt alkakoon matka Maltalla!
Maltan lentokentällä meitä olivat vastassa suomalainen sekä paikallinen opas, jotka johdattivat meidät heti ensimmäiselle nähtävyydelle. Se oli San Antonin palatsi ja puutarha.
Puutarhan sisäänkäynnillä kivinen leijona näytti vartioivan aluetta.
Kaariporttiin oli kaiverrettu vuosiluku 1882 – vuosi, jolloin puisto avattiin yleisölle.
San Anton Palace rakennettiin vuosien 1623–1636 välillä. Ranskan miehityksen aikana palatsi toimi kapinallisten kohtauspaikkana. Nykyisin rakennus toimii presidentin virka-asuntona, eikä se ole avoinna yleisölle.
Puutarhassa riitti ihmeteltävää. Siellä oli kauniita suihkulähteitä, runsaasti kukkia sekä puita ja kasveja eri puolilta maailmaa. Osa kasveista on istutettu vierailevien valtioiden päämiesten toimesta.
Paikallisopas esitteli meille silkkipuun, joka on kotoisin Etelä-Afrikasta.
En ollut koskaan aiemmin nähnyt sellaista. Puu tuotti silkkimäistä, pehmeää kuitua – ei oikeaa silkkiä, mutta yllättävän pehmeää.
Kävin katsomassa myös kilpikonnia, ja eräässä suihkulähteessä näin kaksi mustaa joutsenta. Ne olivat todella kauniita.
Kiertelin vielä hetken puistossa ja ihmettelin, kuinka paljon kukkia ja kasveja alueelle oli istutettu.
Puutarhasta jatkoimme matkaa kohti Rabatin kaupunkia, jossa vierailimme katakombeissa.
Matka jatkuu seuraavassa tarinassa.
Kommentit
Lähetä kommentti