Turistikohteissa syöminen on aina pieni arpapeli. Saatat päätyä mauttomaan annokseen, jonka kyljessä on kasa ranskalaisia, tai voit löytää aidosti hyvää paikallista ruokaa. Siksi suosittelen jättämään pihvin väliin ja tilaamaan rohkeasti paikallisia herkkuja, kuten Stifadoa, Souvlakia, Mezeä tai Kleftikoa. Ja yksi tärkeä vinkki: kysy tarjoilijalta perunavaihtoehdoista – ranskalaiset tuntuvat kuuluvan Kyproksella melkein joka annokseen, mutta ne voi yleensä vaihtaa muihin perunavaihtoehtoihin.
Eräänä iltana syyskuun iltana vuonna 2025 kävelimme uuden tuttavuutemme kanssa hieman kauemmas Ayia Napan vilkkaasta keskustasta rauhallisen näköiseen tavernaan.
Päätimme tilata mezen lihaversiona. Mitä meze oikein on? Meze on lajitelma erilaisia pieniä annoksia – alkupaloja ja pääruokia – joita kannetaan pöytään yksi toisensa jälkeen.
Ensimmäisenä pöytään saapui salaattia ja erilaisia lisukkeita.
Sen jälkeen alkoi varsinainen lautasparaati: lihavartaita, halloumijuustoa, kanaa ja vaikka mitä muuta. Lautasten määrä oli suorastaan hengästyttävä. Osa ruoista oli erinomaisia, osa vähän vaatimattomampia, mutta ruokaa oli niin paljon, ettei pienet heikkoudet haitanneet.
Toisena iltana valitsimme Kleftikon. Rehellisesti sanottuna se ei ollut kovinkaan eksoottinen kokemus – se muistutti yllättävän paljon karjalanpaistia – mutta maku oli erinomainen. Alkuun saimme jälleen reilun salaatin (tomaattia tuntui olevan kilokaupalla), ja pääruokana oli mureaa, pitkään haudutettua lihaa uuniperunan kera.
Kaikki ravintolakokemukset eivät kuitenkaan olleet onnistuneita. Eräässä “hyvämaineisessa” kalaravintolassa koimme suoranaisen pohjanoteerauksen. Kala oli ylikypsää ja lisukkeena oli pakastevihanneksia – sekä tietenkin ranskalaisia. Minun mielestäni ranskalaiset pitäisi kieltää lailla muissa kuin pikaruokapaikoissa.
Onneksi illallisseuramme annos oli parempi. Stifado – tomaattinen lihapata – ei ehkä näytä kuvissa kummoiselta, mutta se on mielestäni todella maukasta. Tässäkin ravintolassa piti erikseen mainita, ettemme halua ranskalaisia lautaselle.
Gyroksesta pidän lähes muodossa kuin muodossa, oli se sitten kreikkalaista, turkkilaista tai kyproslaista versiota. Kyproksella gyros tarjoillaan usein runsaana annoksena, ja oikein tehtynä se on varma valinta.
Kohtaamamme paikalliset olivat pääasiassa ystävällisiä ja palvelualttiita, mutta turistikohteissa kannattaa varautua sisäänheittäjiin, jotka houkuttelevat ravintoloihin melko pontevasti. Me pysyimme rauhallisina – Kyproksen apinat olivat puolestaan hyvin vähäpuheisia.
Matka jatkuu seuraavassa tarinassa päiväretken merkeissä.
Kommentit
Lähetä kommentti