Oli vuosi 2015 ja heinäkuu. Äiti herätti minut aikaisin aamulla, sillä meidän piti lähteä kohti bussipysäkkiä. Olin kyllä innoissani matkalle lähdöstä, mutta sanotaan nyt näin, että aikaiset herätykset eivät ole minun vahvuuteni.
Minun mielestäni olisimme voineet mennä taksilla lentokentälle, mutta äiti halusi säästää rahaa, koska kesälle oli suunnitteilla vielä toinenkin matka. Niinpä suuntasimme bussilla kohti Helsinki-Vantaan lentokenttää.
Lentokentällä halusin heti tutustua Arctic Baariin. Se näytti huisin hienolta.
Mutta kun pääsin terassille asti, ei paikka ollutkaan ihan niin ihmeellinen kuin olin kuvitellut. No, ainakin tuli nähtyä.
Kulutimme aikaa kiertelemällä kauppoja, ja minusta piti tietenkin napata yksi kuva Instagramiin. Matkamme alkoi lentokentältä Finnairn koneella kohti Wieniä. Lento lähti muutaman minuutin etuajassa, ja kapteeni lupasi, että perillä oltaisiin noin kahdessa tunnissa. Huisia!
Lyhyillä lennoilla ei nykyisin tarjoilla syötävää, mutta kahvia, vettä ja mustikkamehua saa ilmaiseksi. Äiti otti kahvin ja minä mustikkamehun.
Lento sujui mukavasti, ja pian olimmekin perillä.
Meillä oli mukana vain käsimatkatavarat, joten pääsimme lentokentältä nopeasti ulos. Kello oli 9.40 paikallista aikaa, ja seuraava bussi kohti Bratislavaa lähtisi kymmeneltä. Ajoitus oli täydellinen.
Pysäkit oli merkitty selkeästi, eikä oikean bussin löytäminen tuottanut vaikeuksia. Pysäkillä eräs nuori mies tuli kysymään äidiltä jotain saksaksi. Äiti joutui tunnustamaan, että saksa ei oikein suju, mutta mies totesi iloisesti puhuvansa englantia. Hän halusi varmistaa, meneekö bussi Bratislavan bussiasemalle vai vain lentokentälle. Varmistimme asian kuljettajalta – kyllä, tällä bussilla pääsisimme keskustaan.
Lipun hinta vuonna 2015 oli 7,70 euroa, ja sen pystyi ostamaan suoraan kuljettajalta. Matkalla kohti Bratislavaa bussiin tuli lisää ihmisiä, kaikki eivät mahtuneet istumaan. Noin tunnin ajomatkan jälkeen olimme perillä Bratislavan bussiasemalla.
Yritimme Bratislavan bussiasemalla etsiä infopistettä saadaksemme kartan, mutta sellaista ei näkynyt. Aurinko paahtoi taivaalta, ja äidillä oli farkut jalassa, joten päätimme jättää kävelyn väliin. Hotellille oli noin neljä kilometriä, joten nyt tarvittiin taksi.
Äiti lähestyi erästä taksikuskia, kertoi mihin hotelliin olimme menossa ja kysyi kuskilta hintaa. Kuski ei sanonut hintaa vaan sanoi, että hänellä on mittari taksissa. Hän otti äidin laukun ja minä ja äiti istuimme takapenkille. Kuski istui kuljettajan paikalle, ei laittanut mittaria päälle ja sanoi: "Hinta hotellille on noin 18 euroa."Äidillä nousi hieman verenpaineet, hän korotti ääntään ja sanoi: "No ei kyllä todellakaan maksa 18 euroa!" Kuski ei hämmentynyt tästä vaan kysyi äidiltä: "Paljonko sinun mielestä taksi maksaa hotellille?" Äiti mietti hetken ja sanoi viisi euroa.
No nyt taisi nousta kuskilla puolestaan verenpaineet, sillä hän nousi pois autosta, no me seurasimme esimerkkiä. Hän avasi takakontin ja antoi äidille laukun takaisin. Samalla hetkellä paikalle pyyhälsi toinen taksikuski kyselemään tilannetta.
Ärsyyntynyt taksikuski selitti toiselle kuskille, että neidin mielestä hotellille pitää päästä viidellä eurolla. Äiti puolestaan selosti paikalle tulleelle taksikuskille, että häneltä yritettiin pyytää 18 euroa ja matkaa oli hotellille vain neljä kilometriä.
Paikalle tullut taksikuski hymyili ja sanoi äidille, että taksi maksaa noin 7 - 8 euroa hotellille. Niin me lähdimme tämän uuden kuskin mukaan. Uusi kuski laittoi mittarin päälle heti, ja matka hotellille maksoi lopulta 9 euroa. Äiti pyysi vielä käyntikortin siltä varalta, että tarvitsisimme virallista taksia uudelleen.
Saavuimme hotellille noin puoli kahdeltatoista. Huone ei ollut vielä valmis, sillä sisäänkirjautuminen alkoi vasta kello 12. Vastaanotossa pahoiteltiin tilannetta, mutta meitä se ei haitannut. Istuimme aulaan ja nappasimme mukaan kaupungin kartan ja muutaman esitteen. Minä tutkin karttaa innokkaasti – uusi kaupunki odotti.
Kello 12 saimme huoneen. Hotelli oli maksettu etukäteen, mutta sisäänkirjautumisen yhteydessä maksoimme vielä kaupunkiveron. Vihdoin olimme huoneessa, ja minä päätin ottaa rennosti hetken.
Seuraavassa tarinassa suuntaamme Bratislavan vanhaan kaupunkiin etsimään ruokaa, sillä aamupala jäi minulta kokonaan väliin.
Kommentit
Lähetä kommentti