Oli heinäkuu 2015 ja lomamme viimeinen päivä Istanbulissa. Olimme päättäneet paeta kaupungin vilinää ja suunnata Prinssisaarille viettämään rentoa rantapäivää. Ajatus merituulesta ja hiekkarannasta kuulosti täydelliseltä päätökseltä matkalle.
Edellisenä iltana tutkimme äidin ja Reissulassen kanssa tietoja saarista. Monessa paikassa saaria kehuttiin idyllisiksi, ja myös paikallisten kerrottiin suuntaavan sinne viikonloppuisin. Prinssisaaret tunnetaan turkiksi nimellä Adalar.
Aamulla kysyimme hotellin vastaanotosta neuvoa. Ensin raitiovaunulla lauttasatamaan, ja sieltä noin tunnin merimatka saarille. Löysimme satamaan helposti ja matka Prinssisaaarille alkoi.
Tarinoiden mukaan saarille karkotettiin aikoinaan epäsuosioon joutuneita prinssejä – siitä nimi Prinssisaaret. Saariryhmään kuuluu yhdeksän saarta, joista suurimmat ovat Büyükada, Heybeliada, Burgazada ja Kınalıada.
Lautta pysähtyi neljällä saarella. Olimme etukäteen suunnitelleet jäävämme pois yhdellä pienemmistä saarista, mutta rannan vilinää katsellessamme muutimme mieltämme.
Jäimme pois viimeisellä pysähdyksellä, joka oli saarista suurin, Büyükada.
Monissa matkakertomuksissa ylistettiin saarten idyllisyyttä. Ensimmäinen näkymä sataman läheiselle kadulle ei kuitenkaan aivan vastannut odotuksia. Tunnelma oli vilkas ja paikoin jopa sekava.
Meillä ei ollut karttaa emmekä olleet tehneet tarkkaa suunnitelmaa. Lähdimme kävelemään eteenpäin toiveena löytää mukava hiekkaranta.
Prinssisaarilla yksityisautoilu on pääosin kielletty. Liikkumiseen on perinteisesti käytetty polkupyöriä, kävelyä ja hevosvaunuja.
Hevosvaunut jätimme väliin, eikä mäkisessä maastossa pyöräilykään houkutellut, joten turvauduimme apostolinkyytiin.
Kävelimme tietä eteenpäin etsien hiekkarantaa, jossa voisimme viettää mukavan rantapäivän.
Kävelimme mäkiä ylös ja alas auringon paistaessa. Löysimme kyllä pari rantaa, mutta ne eivät vastanneet mielikuvaamme rauhallisesta hiekkarannasta.
Rantapäivä jäi siis toteutumatta, mutta ainakin askelia kertyi ja kuntoilu tuli hoidettua.
Merimaisemat olivat kauniita, ja päivä tarjosi erilaisen näkökulman Istanbuliin – vaikka rentouttava rantapäivä jäikin haaveeksi.
Tähän päättyi matkamme Istanbulissa.
Seuraavissa tarinoissa suuntaamme jo uusiin kohteisiin.
Kommentit
Lähetä kommentti