Kun palasimme hotellille Santa Elenan supermarketista, meitä odotti mukava yllätys. Siivooja oli taitellut sänkyjen päälle kauniit kukat pyyhkeistä.
Kävin tietenkin tutkimassa kukkaa lähempää. Se oli taiteltu niin huolellisesti, että melkein teki mieli jättää sänky kokonaan käyttämättä.
Ihailuun ei kuitenkaan ollut paljon aikaa, sillä aurinko alkoi jo laskea. Nyt piti kiirehtiä ulos, jotta ehtisin nähdä auringonlaskun.
Kävelin polkua pitkin rantaan. Aurinko oli jo painumassa alemmas ja värjäsi taivaan lämpimän oranssiksi.
Auringonlaskut ovat kyllä erityisen kauniita – hetki, jolloin koko maailma tuntuu pysähtyvän.
Pian aurinko katosi viidakon taakse ja tuli nopeasti pimeää. Tropiikissa ilta saapuu yllättävän äkkiä.
Auringonlaskun jälkeen oli aika suunnata illalliselle. Olimme valinneet annokseksi kalaa ja perunoita – tosin perunat näyttivät ensin kadonneen lautaselta kokonaan.
Ystävämme Neiti Elämänpuu alkoi tiedustella tarjoilijalta, missä perunat olivat. Hän osoitteli lautasta ja lausui painokkaasti: “Patatas?!” Hetken näytti siltä, ettei viesti mene perille, kunnes huomasimme perunoiden olevan piilossa kalan alla. Pieni kansainvälinen väärinkäsitys ratkesi naurun säestyksellä.
Illallisen jälkeen istuimme vielä hetken terassilla Neiti Elämänpuun kanssa ja juttelimme päivän kokemuksista. Emme kuitenkaan voineet valvoa pitkään, sillä seuraavana aamuna olisi aikainen herätys.
Huoneeseen palattuamme otimme esiin Tikalin kojuilta ostetut huolinuket. Nämä pienet guatemalalaiset nuket tunnetaan nimellä Worry dolls eli huolinuket.
Ajatus on yksinkertainen: kerrot huolesi nukelle ja laitat sen tyynyn alle yöksi. Aamulla huoli on poissa, sillä nukke on murehtinut sen puolestasi.
Minä laitoin tyynyni alle oikein kunnon kasan huolinukkeja. Minulla kun on jatkuva huoli siitä, miten äiti saisi enemmän rahaa, jotta voisimme matkustaa koko ajan.
Nukuin seuraavan yön oikein hyvin. En tiedä johtuiko se huolinukeista vai siitä, että olin yksinkertaisesti väsynyt pitkän päivän jälkeen.
Aamulla herätys oli jo kello 4.30, sillä bussimme lähtisi viideltä. Edessä oli reissuni rankin päivä. Matka jatkuisi Guatemalasta kohti Meksikon rajajokea – mutta siitä kerron sinulle seuraavassa tarinassa.
Kommentit
Lähetä kommentti