Aurinko oli jo laskenut, kun saavuimme Hotel Villa Maya -viidakkohotelliin. Kyseessä ei ollut mikään maja puussa, vaan alueella oli useita pieniä taloja, joissa kussakin oli neljä erillistä huonetta.
Meidän taloon oli sijoitettu kaikki yksin matkustavat. Äitinikin lasketaan yksin matkustavaksi, vaikka minä matkustan hänen mukana.
Matkalla talolle heitettiin vitsiä illan sinkkubileistä, mutta kaikki tiesivät, ettei mitään bileitä pidettäisi, sillä päivän matka oli ollut rankka. Lisäksi huomenna lähtisimme tutustumaan Tikaliin.
Huone oli huisin kiva ja viihtyisä, vaikka ensimmäisenä yönä se tuntui hieman viileältä. Huoneessa oli myös parveke, josta saattoi yöllä katsella tähtitaivasta ja kuunnella, kuinka mölyapinat kävivät reviiritaistelua.
Minulle oli järjestetty myös oma kiipeilypuu huoneeseen – siihen oli heti päästävä kiipeilemään.
Lepäsimme hetken huoneessa, jonka jälkeen oli aika lähteä illalliselle. Minä päätin levätä illallisen ajan äidin laukussa, sillä olin napostellut huoneessa jo hieman välipalaa.
Alkuruuaksi tarjoiltiin keittoa. Juomat jokainen tilasi itse, ja äiti valitsi paikallisen oluen, jonka hinnaksi tuli 2,80 euroa (vuonna 2015).
Pääruuan sai valita kahdesta vaihtoehdosta, mutta en muista mitä ne olivat. Äidin mukaan illallinen ei ollut erityisen hyvä hotellin tasoon nähden.
Illallisen aikana äidin vieressä istunut nainen kysyi huolestuneena: "Missä Ape on? Eikö hän syö mitään?" Äiti vastasi, että Ape nukkuu laukussa, mutta enhän minä nukkunut – lepäsin vain rankan päivän jälkeen. Kuulin kyllä kaiken, mitä pöydässä keskusteltiin.
Jälkiruuaksi tarjoiltiin lettuja, mutta äidin mukaan ne eivät olleet erityisen hyviä.
Illallisen jälkeen palasimme huoneeseen lepäämään, sillä seuraavana aamuna olisi päiväretki Tikaliin.
Yön aikana heräsimme viidakon ääniin ja menimme pimeälle parvekkeelle. Valoja emme halunneet sytyttää, ettemme houkuttelisi kaikkia lentäviä ötököitä seuraksemme.
Äiti istui varovasti parvekkeella olevalle tuolille, sillä hän luuli, että viereisellä penkillä oli pieni lisko. Aamulla tuo “lisko” osoittautui kuitenkin lehdeksi.
Istuimme hetken parvekkeella, katselimme tähtikirkasta taivasta ja kuuntelimme viidakon ääniä. Sitten oli aika palata nukkumaan, jotta jaksaisimme herätä auringon noustessa.
Aamulla lähdin tutustumaan hotellin ympäristöön, mutta siitä kerron sinulle seuraavassa tarinassa.
Kommentit
Lähetä kommentti