Guatemala – aamun usvaa viidakon keskellä

Heräsimme aamun sarastaessa viidakkohotellilla. Aamiainen olisi kello seitsemän ja päiväretkelle Tikaliin lähtisimme kahdeksalta. Halusimme kuitenkin tutustua hotellin ympäristöön jo ennen aamiaista, sillä seuraavana aamuna jatkaisimme matkaa niin aikaisin, että olisi vielä pimeää.

Katselimme ensin aamun usvaa parvekkeelta.

Aamu oli rauhallinen ja ympärillä kuului viidakon ääniä – lintujen kutsuhuutoja ja kauempaa kantautuvaa mölyapinoiden ääntelyä.

Seuraavaksi oli aika poistua huoneesta ja lähteä kävelemään polkua pitkin rantaan. Polun päässä näkyi laituri, jonne suuntasimme.

Rannassa oli varoituskyltti: uiminen kielletty – vedessä krokotiilejä. Se herätti kunnioitusta.

Näin myös toisen kyltin, jossa oli kalan kuva. Varoitettiinko siinä kaloista? Se kuulosti hassulta. Ehkä kyseessä oli jokin vaarallinen kala – piraija?

Myöhemmin eräs toisen blogin kirjoittaja kertoi minulle, että kyltissä on kilpikonnan kuva.

Laiturilla oli vettä, ja äiti oli vähällä liukastua. Siinä olisi ollut aamun piristys, jos olisimme molskahtaneet krokotiilien sekaan. Onneksi selvisimme kuivin jaloin laiturin päähän, jossa istuskelin kaikessa rauhassa usvan keskellä.

Hetken kuluttua piti tietenkin myös hieman kiipeillä – tilaisuus oli liian houkutteleva ohitettavaksi.

Vietimme vielä hetken rannassa ennen aamiaiselle lähtöä. Maisemassa oli jotain tuttua: aivan kuin suomalainen järvimaisema, mutta silti täysin erilainen. Vastarantaa peitti tiheä, rehevä kasvillisuus, joka muistutti siitä, että olimme keskellä Guatemalan viidakkoa.

Krokotiilejä emme nähneet, mutta ehkä he näkivät meidät. Ystävämme Neiti Elämänpuu oli nimittäin onnistunut nappaamaan kuvan herra krokotiilista samana päivänä.

Aamiaisen jälkeen lähdimme päiväretkelle Tikaliin. Matkalla pysähdyimme ylihinnoitellussa matkamuistomyymälässä – mutta siitä lisää seuraavassa tarinassa.

Kaikki matkakertomukset

Makumuistoja maailmalta

Kommentit

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Matkakertomukset

Tältä sivulta löydät pienen pehmolelun, Apen matkakertomuksia. Mutta Ape ei ole mikä tahansa pehmolelu – se on seikkailija, joka on tassutellut useassa eri maassa. Tarinoiden kirjoittamisessa Apea auttaa “ihmisäiti”, jonka matkakokemus kattaa 76 maata. Suurin osa blogin matkakertomuksista on kirjoitettu vuosina 2014–2015 – ne ovat aikansa kuvia hetkistä, jolloin maailma näytti hieman erilaiselta kuin nykyään. Uudemmissa tarinoissa Ape on välillä itse mukana seikkailemassa, ja toisinaan hän toimii kertojana äidin matkamuistojen pohjalta. Tokio, Japani (huhti-toukokuu 2025) Osa 1. Tokio, Japani – Matkan suunnittelu, hotellit ja pienet sudenkuopat Osa 2. Tokio, Japani – Ensikosketus kaupunkiin ja FamilyMart Osa 3. Tokio – Kävelyllä Shinjukussa: 3D-kissa ja Don Quijoten tavaratalot Osa 4. Tokio – Metropolitan Government Building ja ilmainen näköalatasanne Osa 5. Tokio – Peace, Love, & Meiji Jingun pyhäkkö ja suuri metsäalue Osa 6. Tokio – Tokyo Nig...

Matkareitit ja koosteet

Tältä sivulta löydät koosteet matkoista, jos yksittäisten tarinoiden selaaminen tuntuu työläältä. Klikkaa haluamasi kohteen otsikkoa ja lähde mukaan matkalle. Kiertomatkat Italia ja Vatikaani - Ostiasta Rooman kautta Sisiliaan - Kesä 2023 Keski-Amerikan kiertomatka 2015 – Meksiko, Belize ja Guatemala Kiertomatka Euroopassa 2015 – Riika, Chișinău ja Istanbul Kiertomatka Euroopassa 2014 – Andorra, Espanja, Sveitsi, Italia, Monaco ja Ranska Kaupunkilomat Bratislava ja Wien – Slovakia ja Itävalta 2015 Bryssel, Belgia – elokuu 2015 Gdańsk ja Sopot – Puola, heinäkuu 2022 Leiden ja Amsterdam – Alankomaat 2014 Madrid, Espanja – kesäkuu 2014 Oslo – Vigelandin puisto ja yli 200 veistoksen maailma Reykjavik ja rosoisen kaunis Islanti – tarina vuodelta 2012 Soul, Etelä-Korea – joulukuu 2014 Tokio, Japani – huhti-toukokuu 2025 Tallinna, Viro – huhtikuu 2015 Wrocław, Puola – Kolme päivää kaupunkilomalla heinäkuussa 2024 Rantaa ja kaupunkia Agia Marina ja Hania, Kreeta – heinäk...

Agia Marina, Kreeta – Parvekenäkymä, pyyhe-eläimiä ja täydellinen stifado

Oli heinäkuu 2022, kun minä, äiti ja Reissulasse suuntasimme viikon lomalle Kreetan Agia Marinaan. Haniaankin tehtiin päiväretki, mutta siitä lisää toisessa tarinassa – tämä on kertomus siitä, miten yksi apina rakastui pyyhe-eläimiin ja kreikkalaiseen ruokaan. Tällä kertaa hotelliin oli panostettu vähän enemmän. Heinäkuun helteissä ei jaksa paahtua koko päivää auringossa, joten ilmastointi oli enemmän kuin tervetullut – se oli elinehto. Saavuimme huoneistohotelliimme Agia Marinassa, ja minä tein sen, mitä kuka tahansa järkevä apina tekee: ryntäsin suoraan parvekkeelle. Ja voi pojat mikä näkymä! Iso parveke, suora merimaisema ja sellainen panoraama, että siinä kelpasi hetki tuijotella. Olin huisin iloinen. Äiti ja Reissulasse näyttivät myös tyytyväisiltä, mutta eivät ehkä ihan yhtä dramaattisesti. Totta kai seuraavaksi piti ottaa pakollinen turistikuva minusta. Se kuuluu asiaan. Palattuani parvekkeelta olohuoneeseen huomasin jotain erikoista. Pöydällä oli pyyhkeistä tehty… koira? Tai eh...

Apen matkat

Hae tästä blogista