Oli heinäkuu 2015. Olimme äidin ja Reissulassen kanssa Moldovan pääkaupungissa Chișinăussa.
Äiti ja Reissulasse olivat ennen matkaa huomanneet netistä, että Moldovassa on tarjolla laadukkaita viinejä. Tarjolla oli myös vierailuja kuuluisissa Cricovan ja Milestii Micin viinikellareissa maistiaisten kera, mutta retkien hinnat tuntuivat aluksi aivan liian korkeilta, joten kierros viinikellarissa jätettiin pois matkaohjelmasta.
No, koskaan ei voi sanoa ei koskaan. Moldovan hintataso oli huomattavan edullinen, joten matkakassassamme on jäljellä rahaa. Hotellin (Manhattan Hotel & Restaurant) respasta meille onnistuttiin myymään kierros Cricovan viinikellariin – ja hyvä niin, sillä paikka oli todellakin näkemisen ja kokemisen arvoinen.
Maksaminen olikin sitten hieman hankalampaa. Ensin yritimme maksaa luottokortilla, mutta se ei onnistunut. Sitten laskimme jäljellä olevat käteiset, mutta niitä ei ollut riittävästi. Lopulta kävimme nostamassa automaatista lisää rahaa, jotta retki saatiin maksettua. Onneksi pankkiautomaatti oli hotellin aulassa.
Hotellilta mukaamme lähti opas, joka ajoi meidät kohteeseen. Cricovan viinikellarit sijaitsevat noin 15 kilometriä Chișinăun keskustasta pohjoiseen, joten kyseessä on varsin helppo puolipäiväretki pääkaupungista. Perillä oli aika vaihtaa kulkuneuvoa, ja kierros jatkui viinikellarin oman oppaan johdolla.
Ajoimme maan alle ja pysähdyimme ensin suurten viinitynnyrien luo, missä opas kertoi meille viinin valmistuksesta. Saimme ihan oman oppaan, sillä olimme ainoat, jotka halusivat opastuksen englanniksi.
Matka jatkui ajelulla viinikellarin tunneleissa. Valot sytytettiin aina sitä mukaa, kun saavuimme paikalle – viinit kun viihtyvät pimeässä.
Sitten oli taas aika pysähtyä. Äiti esitteli minut oppaalle ja kysyi, saisinko mennä istumaan pullotelineille. Lupa heltisi hymyillen.
Kun saavuimme seuraavalle pysähdyspaikalle, opas sanoi äidille: “Ape voi mennä istumaan tuon miehen syliin, jos hän tahtoo.” No sinnehän piti tietysti mennä. Siinä minä sitten istuin jonkun oudon miehen sylissä viinikellarissa.
Jatkoimme matkaa oppaan johdolla.
Saavuimme aulaan, jonka seinällä oli valokuvia julkisuuden henkilöistä. Nyt oli aika tarkistaa, ketkä kuuluisuudet ovat vierailleet Cricovan viinikellarissa. Ketään suomalaista ei löytynyt, mutta naapurinpoika Vladimir kyllä.
Ja toinenkin naapurinpoika komeili seinällä – maailman ensimmäinen avaruuslentäjä Juri Gagarin.
Viinikellarin opas oli huisin hauska ja eläväinen. Hän kertoi meille, kuinka valtava Cricovan viinikellari on.
Viiniä ja käytäviä oli valtavasti. Käytävien yhteispituus on 120 kilometriä. Huisia, sanon minä.
Yhdestä hyllystä löytyi Vladimir Putinin viinejä.
Ja toisesta hyllystä Angela Merkelin viinit.
Hyllyissä oli myös vanhoja, jo pilalle menneitä viinejä. Vanhin pullo oli Jerusalemista vuodelta 1902. Joku setä oli kuulemma yrittänyt ostaa kyseisen pullon huimaan hintaan, mutta sitä ei hänelle myyty. Minä en aina ihan ymmärrä ihmisiä. Miksi joku haluaisi ostaa kuolleen viinin? Seuraavassa kuvassa olen minä ja "kuolleet" viinit.
Kun olimme aikamme tutkailleet kellareita ja hyllyjä, pääsimme katsomaan huoneita, joissa järjestetään viininmaistajaisia, juhlia ja virallisia tilaisuuksia. Putin on kuulemma juonut viininsä eräässä näistä huoneista.
Meidät ohjattiin siniseen huoneeseen, jossa oli merellinen tunnelma. Opas kertoi sen olevan viinikellarin romanttisin huone.
Minulle oli tarjolla pähkinöitä ja keksejä, sillä en ole aikuinen, enkä saa juoda viiniä.
Äiti ja Reissulasse saivat maistiaisiksi valko-, puna- ja roséviiniä.
Sekä tietysti Cricovan kuuluisaa kuohuviiniä.
Maistelun jälkeen oli aika palata maan pinnalle. Ennen lähtöä matkanjärjestäjä ojensi äidille vielä pullon punaviiniä mukaan.
Äiti pyysi sanomaan, että punaviini oli oikein kelvollista.
Viimeinen tarina Moldovasta tästä linkistä.
Kommentit
Lähetä kommentti