Oli vuosi 2015 ja olin kesälomareissulla äidin ja Reissulassen kanssa. Kolmena päivänä kuljimme Chișinăun katuja ristiin ja rastiin. Karttanamme toimi hotellilta saatu valokopio, johon oli merkitty nähtävyyksiä. Yritimme etsiä turistikarttaa, mutta minkäänlaista turisti-infoa ei osunut kohdallemme. Wifiä meillä ei ollut käytössä kaupungilla kävellessämme.
Chișinău oli osittain sitä, mitä olin odottanut. Kaupungissa näkyi stalinistista arkkitehtuuria, ränsistyneitä rakennuksia ja pala Neuvostoliittoa. Pääkadulta löytyi McDonald’s, mutta saman kadun kulmaan oli pystytetty tori.
Osa pääkadun rakennuksista oli huonossa kunnossa, mutta saman kadun varrelta löytyi myös kauniita ja hyvin restauroituja rakennuksia.
Rahanvaihtopisteitä tuntui olevan joka kadunkulmassa.
Mutta mitkä asiat Chișinăussa yllättivät? Edullinen hintataso – vuonna 2015 iso 0,5 litran olut maksoi pääkadulla 0,80 euroa. Muita yllättäviä asioita olivat hyvä palvelu, englannin kielen taito ja laadukkaat ruokapaikat.
Pääkadulla näkyi muutama kerjäläinen, mutta muuten keskustassa kävellessä ei olisi voinut käsittää, että olimme Euroopan köyhimmässä maassa.
Tietopaketti Chișinăusta
- Moldovan pääkaupunki, josta käytetään myös venäjänkielistä nimeä Kishinev
- Perustettu vuonna 1436
- Kaupunkiin iski maanjäristys vuonna 1940, ja se rakennettiin uudelleen 1950-luvulla neuvostoliittolaiseen tyyliin
- Keskustaa halkoo suuri bulevardi nimeltään Ștefan cel Mare
- Pääkadun varrella sijaitsee myös kaksi puistoaluetta
- Vuoden 2011 arvion mukaan kaupungissa on 664 700 asukasta ja Chișinăun kunnan alueella 789 500 asukasta
Pääkatu Ștefan cel Mare oli kyllä huisin pitkä ja leveä. Siinä oli pienellä apinalla tassuttelemista.
Pääkadun varrelta löytyivät riemukaari ja kirkko.
Ja pienen matkan päässä riemukaaresta komeili Ștefan cel Maren eli Tapani Suuren patsas. Siis Tapani on tuolla minun takanani.
Patsaan takana oli viihtyisä Ștefan cel Maren puisto.
Puistossa oli myyntipisteitä, lapsille karuselli ja hassuja sähköisiä ajoneuvoja, joilla sai huristella ympäri aluetta sekä koiria jos jonkin näköisiä.
Kun palasimme puistosta pääkadulle, siirryimme tien toiselle puolelle, sillä halusimme käydä katsomassa riemukaarta tarkemmin. Riemukaarta vastapäätä seisoi valtava neuvostoajan rakennus.
Minulle jäi epäselväksi, mikä tuo valtava rakennus oli, mutta jokin huisin tärkeä sen täytyi olla, koska se oli niin suuri.
Chișinăusta löytyy myös museoita. Tarjolla olisi ollut muun muassa sotamuseo, taidemuseo ja historiallinen museo, mutta tällä reissulla museot jäivät väliin. Perjantaina yritimme mennä yhteen museoon, mutta sehän olikin juuri sinä päivänä kiinni. No aina ei voi voittaa, ei edes joka kerta.
Lauantaina kaupungilla näimme monta hääparia, jotka kävivät kuvauttamassa itseään eri puolilla keskustaa.
Löysimme myös vahingossa suuren puistoalueen ja järven kaupungin laitamilta.
Rannan toisella laidalla näkyi todellinen yllätys: Chișinăussa oli uimaranta. Tätä en olisi arvannut etukäteen.
Kaupungilla kävellessäni näin kummallisen tilaisuuden. Hassunnäköinen mies piti puhetta aukiolla, ja kansa oli kokoontunut kuuntelemaan häntä lippuineen.
Ensin luulin, että kyseessä oli kansankiihotustilaisuus, mutta tarkemmin katsottuna saattoi olla kyse myös elokuvan kuvauksista.
Lauantaina kävin vielä kurkkaamassa ostoskeskus Mall Dovaa, sillä en ollut löytänyt kaupungilta yhtään postikorttia.
Ostoskeskuksessa ei ollut mitään ihmeellistä – ihan perus ostoskeskus, joka olisi voinut sijaita missä tahansa Euroopan pääkaupungissa. Sieltä löytyi vaateliikkeitä, ruokakauppa, kahviloita, pikaruokapaikkoja ja ravintoloita. Ihmisiä oli vähän; ehkä harvalla paikallisella on varaa tehdä ostoksia Mall Dovassa.
Aluksi luulin, ettei täältäkään löytyisi postikortteja, mutta juuri ennen poistumista löysin alakerrasta myyntitiskin, jossa niitä oli.
Matka jatkuu seuraavassa osassa valtavaan Cricovan viinikellariin.
Kommentit
Lähetä kommentti