Puolitoista päivää olimme viihtyneet visusti all inclusive -hotellin alueella Cancunissa. Nyt alkoi tuntua siltä, että oli aika lähteä katsomaan muutakin kuin allasta ja rantaa.
Yleensä äiti ja Reissulasse selvittävät etukäteen kohteen nähtävyydet ja kartat, mutta tällä kertaa olimme varanneet valmismatkan ilman sen suurempaa taustatyötä. Google-haku sanalla “Cancun” antoi lähinnä kuvia rannoista, hotelleista, ostoskeskuksista ja vinkin Isla Mujeresista. Näin jälkikäteen ajateltuna olisi ollut hyvä selvittää hieman enemmän – hotellin ilmaisesta kartasta ei juuri ollut apua keskustan hahmottamiseen.
Sää muuttui painostavaksi ja pilvet kerääntyivät taivaalle, kun lähdimme äidin ja Reissulassen kanssa kävelemään kohti keskustaa. Hotellimme, Cancun Bay Resort, sijaitsi hotellialueen alkupäässä, joten kuvittelimme matkaa olevan korkeintaan pari kilometriä.
Matkan varrella näimme varoituskyltin: krokotiilejä.
Vilkaisimme pusikkoon – ei krokotiileja, mutta ei myöskään aitaa, joka olisi estänyt niitä tulemasta tielle. Reissulasse siirtyi viisaasti tien toiselle puolelle kävelemään.
Lopulta kävelymatkaa kertyi arviolta neljä kilometriä ennen kuin pääsimme keskustan liikenneympyrälle.
Liikenneympyrän kohdalla kaivoimme kartan esiin, mutta se ei juuri auttanut. Ystävällinen mies pysähtyi kysymään, tarvitsemmeko apua. Kiitimme, mutta emme oikein osanneet kertoa, minne olimme menossa – halusimme vain “paikalliseen vilinään”.
Äiti muisteli kiertomatkan ensimmäiseltä illalta hotellia nimeltä Hotel Adhara, jonka lähistöllä oli ollut vilkas katu täynnä vaatekauppoja ja musiikkia. Kadun nimeä hän ei muistanut, mutta suuren Pelikaani-supermarketin kyllä. Olimme siis edelleen samassa tilanteessa.
Ravintolasta saimme vinkin, että matkaa olisi vielä jonkin verran, mutta taksilla pääsisi keskustaan noin 40–60 pesolla. Huidoimme taksin paikalle. Kuski puhui vain espanjaa, emmekä osanneet selittää määränpäätä kunnolla. Kadulta napattu englanninkielinen auttaja ei myöskään ymmärtänyt meitä täysin, mutta osoitti läheistä rakennusta ja kertoi siellä olevan suuri ostoskeskus. Päätimme tyytyä siihen.
Myöhemmin selvisi, että etsimämme katu oli Av Chichen Itza, vain noin 1,7 kilometrin päässä liikenneympyrästä. Olimme siis olleet melko lähellä.
Suuntasimme ostoskeskukseen, joka sijaitsi Bonampak-kadulla noin 700 metriä liikenneympyrästä. Sisällä oli runsaasti kauppoja ja ruokapaikkoja.
Löysin myös vuokrattavan yksisarvisen, jolla lapset saivat ratsastaa pitkin käytäviä – testasin tietenkin.
Kiersimme vielä food court -alueen ennen kuin päätimme palata hotellille.
Olo oli jo hieman uupunut pitkän kävelyn jälkeen, emmekä tienneet bussireiteistä vielä mitään. Päätimme siis ottaa taksin.
Taksi hotellille maksoi 150 pesoa, noin 10 euroa vuonna 2015. Äiti epäili turistihintaa, mutta sillä hetkellä mukavuus voitti säästämisen. Tänään ei jaksanut riidellä taksikuskin kanssa.
Av Chichen Itza jäi tällä kertaa näkemättä ja Cancúnin keskusta jäi muutenkin hieman arvoitukseksi. Teimme lomalla vielä toisen yrityksen tutustua siihen – mutta siitä lisää myöhemmin
Kommentit
Lähetä kommentti