Aamulla olimme jo ehtineet käydä Bratislavan linnalla ja piipahtaa kaupassa. Nyt oli vuorossa yksi Bratislavan tunnetuimmista nähtävyyksistä – sininen kirkko, josta olimme nähneet kuvia etukäteen. Minusta se näytti kuvissa suorastaan satukirkolta.
Äiti vilkaisi hotellilla karttaa ja totesi itsevarmasti: ”Ensin tuonne ja sitten suoraan.” Sen jälkeen kartta katosi käsilaukkuun. Jaa-a, mietin minä. Saa nähdä, kuinka kartalla tässä oikeasti ollaan.
Aamu Bratislavan vanhassakaupungissa
Olimme ennen kello kymmentä Bratislavan vanhakaupunkissa. Kadut näyttivät hetken rauhallisilta ja ravintolat vasta availivat oviaan.
Seuraavalla kadulla vastaan tulikin jo useampi turistiryhmä. Yksi joukko tuijotti talon seinää keskittyneenä.
Kadun päässä näin auton, joka oli täynnä piirroksia ja viestejä. Aika huisia!
Löysin takarenkaan kohdalta tyhjän ympyrän – täydellinen paikka apinataiteelle. Äiti kaivoi laukustaan mustekynän, ja minä piirsin kuvani auton kylkeen. En ole ihan varma, oliko se sallittua… mutta myöhäistä katua, kuva oli jo piirretty.
Kävely Tonavan rantaan
Jatkoimme matkaa Panská Ulicalta kohti Rybné Námestietä ja sieltä Tonavan rantaan. Rannalla pysähdyin ihailemaan näkymiä. Tonava virtasi rauhallisesti, ja joella näkyi jokilaivoja. Ensin luulin niitä risteilyaluksiksi, mutta tarkemmin katsottuna osa niistä olikin kelluvia hotelleja. Aika nerokasta!
Kuljimme rantakatua Vajanského nábrežietä pitkin ja pysähdyimme ottamaan kuvia. Näimme hienon vihreän rakennuksen sekä Comenius Universityn eli yliopiston rakennuksen, joka on alemmassa kuvassa.
Sininen kirkko Bratislavassa – Pyhän Elisabetin kirkko
Vilkaisimme karttaa – olimme jo lähellä. Käännyimme Dostojevského radilta Klemensovalle ja sieltä Gajovalle. Kadulla oli rauhallista, puut varjostivat mukavasti ja lämpötila oli jo noussut 27 asteeseen, vaikka kello ei ollut vielä paljon.
Minä katselin matkalla rakennuksia. Osa rakennuksista oli päässyt pahasti rapistumaan, eikä talossa näyttänyt asuvan ketään.
Paikalliset toivottivat meille ”dobré ráno”. Äiti harjoitteli ääntämystä, ja kolmannella kerralla se alkoi jo kuulostaa melkein paikalliselta.
Sitten puiden katveesta pilkahti jotain vaaleansinistä.
Siellähän se oli – Pyhän Elisabetin kirkko, joka tunnetaan paremmin nimellä Blue Church Bratislava eli Sininen kirkko.
Tämä jugendtyylinen kirkko on yksi Bratislavan kuvatuimmista nähtävyyksistä, eikä ihme. Sen ulkoseinät, koristelut ja jopa kattotiilet hohtavat kauniin vaaleansinisinä. Auringonpaisteessa kirkko näytti melkein epätodelliselta – kuin kermakakku, jossa on sinistä kuorrutetta.
Kirkon ovet eivät olleet avoinna vierailumme aikaan, mutta saimme kurkistettua sisälle kalteriovien välistä. Alttaritaulussa on kuvattuna Pyhä Elisabet jakamassa almuja köyhille.
Pihalla oli myös kaksi käärmepatsasta, joita kävin tutkimassa tarkemmin. En myönnä jännittäneeni, vaikka ilmeeni saattoi kertoa muuta.
Tien toisella puolella näkyi karumpaa arkkitehtuuria – äiti arveli sen olevan peräisin kommunismin ajalta. Kontrasti kirkon pastellinsiniseen satumaailmaan oli melkoinen.
Kannattaako sininen kirkko Bratislavassa nähdä?
Jos etsit Bratislavasta nähtävyyksiä, Sininen kirkko on ehdottomasti käymisen arvoinen. Se sijaitsee kävelymatkan päässä vanhastakaupungista, ja aamulla paikalla on rauhallisempaa kuin keskipäivällä.
Minulle tämä oli ensimmäinen sininen kirkko ikinä. Ja kyllä – se oli juuri niin kaunis kuin kuvissa.
Kello lähestyi puoli yhtätoista, ja meidän oli aika jatkaa matkaa. Matka jatkuu seuraavassa tarinassa.
Kommentit
Lähetä kommentti