Kun olimme ihailleet Pyhän Elisabetin kirkkoa, päätimme kävellä takaisin kohti Bratislavan vanhaakaupunkia. Aamupäivä oli jo lämmin, ja kaupungilla käveleminen tuntui mukavan rennolta.
Matkalla silmiini osui kaunis vaaleanpunainen rakennus. Se erottui kadun varrella oikein näyttävästi.
Rakennuksen vieressä oli vielä hauskempi näky – suihkulähde, jossa pojat ja hanhet viettivät kesäpäivää yhdessä. Patsaat näyttivät minusta oikein iloisilta, aivan kuin heillä olisi ollut meneillään kesäloma.
Istuimme äidin kanssa hetkeksi puistonpenkille nauttimaan auringosta. Oli mukava pysähtyä hetkeksi ja katsella ympärillä olevaa kaupunkia ennen kuin jatkoimme matkaa.
Puiston yllätykset
Kun saavuimme Slovakian kansallismuseon kohdalle, huomasimme tien toisella puolella toimiston, joka tarjosi risteilyjä Tonavalla.
Kävimme vilkaisemassa tarjontaa ja vaihtoehtoja oli useita. Tällä kertaa emme kuitenkaan lähteneet risteilylle.
Läheisessä puistossa löysin keijupatsaan, joka näytti siltä kuin se olisi suoraan satukirjasta.
Hetken päästä vastaan tuli myös sotamuistomerkki.
Puistossa oli kauniita kukkaistutuksia, joita kävin tutkimassa lähempää.
Mutta sitten löysin jotain vielä kiinnostavampaa: ilmainen WiFi.
Istahdimme penkille ja päätimme tarkistaa, mitä maailmalla tapahtui. Selasimme Facebookia ja Instagramia – täytyyhän sitä pysyä ajan tasalla, vaikka olisi matkalla.
Kun istuimme penkillä, eräs paikallinen lenkkeilijä pysähtyi kysymään äidiltä jotain. Äiti kertoi puhuvansa vain englantia, jolloin mies hymyili ystävällisesti ja jatkoi matkaa.
Kansallisteatteri ja suihkulähteet
Kun sosiaalinen media oli tarkistettu, jatkoimme matkaa kohti vanhaakaupunkia. Yksi poika tuijotti minua hieman yllättyneenä. Ehkä hän tunnisti minut Instagramista – kuka tietää.
Saavuimme vanhankaupungin reunalle, jossa kohoaa näyttävä Slovakian kansallisteatteri.
Rakennuksen edessä on kaunis suihkulähde, jossa patsaat esittävät poikia ja kaloja.
Kello oli noin puoli kaksitoista, kun lähdimme kävelemään vanhankaupungin kujille. Ja kuten arvata saattaa – turistit olivat taas vallanneet kadut.
Kahvilavalinta keskusaukiolla
Ensimmäisellä kadulla ystävällisen näköinen porsaspatsas näytti kutsuvan meitä syömään, mutta nälkä ei ollut vielä ehtinyt yllättää.
Poikkesimme myös matkamuistomyymälässä. Sieltä tarttui mukaan yksi postikortti ja yksi jääkaappimagneetti.
Kun saavuimme Hlavné námestielle, päätimme, että nyt olisi sopiva hetki päiväkahveille. Aukion laidalla oli useita kahviloita.
Ensimmäinen vaihtoehto oli Café Mayer, jonka edessä herrasmies kutsui turisteja ystävällisesti sisään. Leivokset näyttivät todella herkullisilta, mutta näin aikaisin päivällä ne tuntuivat vielä liian makeilta.
Toinen vaihtoehto oli Roland Cafe & Restaurant, joka näytti myös houkuttelevalta.
Lopulta valitsimme kuitenkin kolmannen vaihtoehdon: Maximilian Cafén. Syy oli yksinkertainen – sen terassille paistoi aurinko.
Maximilian on yksi Bratislavan vanhimmista ja tunnetuimmista kahviloista. Tarkistin ensin hinnaston (vuosi 2015), koska näin keskeisellä paikalla hinnat voivat joskus olla aika korkeat.
Äiti tilasi espresson ja minä mansikkapirtelön. Yhteensä juomat maksoivat noin viisi euroa. Ei ollenkaan paha hinta tällaisesta sijainnista, vaikka muualla kaupungissa kahvin saisi hieman halvemmalla.
Terassilta oli mukava katsella aukion elämää. Turistit ottivat kuvia Napoleonin patsas Bratislavan kanssa, ja aukio oli täynnä iloista vilinää.
Odotellessamme juomia kirjoitimme postikortin, jonka olimme juuri ostaneet. Kun kortti oli valmis, tarjoilija toi juomat ja pahoitteli pientä viivettä.
Mutta eihän se haitannut lainkaan. Istuskelimme aurinkoisella terassilla ja nautimme Bratislavan tunnelmasta.
Matka jatkuu seuraavassa tarinassa.
Kommentit
Lähetä kommentti