Heräsimme jälleen aikaisin, jo puoli kuuden aikaan. On tämä kummallista – lomalla pitäisi nukkua pitkään. No, eipä siinä mitään. Äiti haki taas hotellin respasta meille aamukahvit, jotta päivä lähtisi mukavasti käyntiin.
Kahdeksan aikaan aurinko paistoi jo suoraan huoneeseemme, ja päätin, että nyt on aika lähteä tutkimaan Bratislavaa.
Tutkin karttaa ja huomasin mielenkiintoisen kohteen: palatsi ja sen takana oli puisto. Siinä oli tämän aamun suunnitelma. Tavarat äidin kassiin ja menoksi!
Grassalkovichin palatsi – Slovakian presidentin koti
Lähdimme kävelemään hotellilta pitkin Štefánikovaa, ja pian edessämme häämötti vaalea, arvokas rakennus: Grassalkovichin palatsi.
Palatsin edessä oli maapallon muotoinen suihkulähde, joka ei vielä ollut käynnissä näin aikaisin aamulla. Se seisoi hiljaisena, aivan kuten ympäristökin.
Kävin tietenkin ottamassa kuvan palatsin vartijoista. He näyttivät hyvin vakavilta ja keskittyneiltä – ei paljon hymyilyttänyt. Myös palatsin koristeellinen portti ansaitsi oman kuvansa. Se oli oikeasti huisin hieno.
Grassalkovichin palatsi on rokokoo-barokkityylinen rakennus ja toimii nykyään Slovakian presidentin virka-asuntona. Se rakennettiin 1700-luvulla kreivi Antal Grassalkovichille, ja nykyään se on yksi Bratislavan tunnetuimmista rakennuksista.
No, nyt oli palatsi nähty. Kartan mukaan palatsin takana odotti puisto.
Yllättävä taidenäyttely puistossa
Kävelimme noin sata metriä Banskobystrickán suuntaan ja saavuimme puiston portille. Puisto vaikutti aluksi ihan tavalliselta – nurmikkoa, puita ja penkkejä.
Mutta kun tassuttelin hieman syvemmälle, huomasin jotain mielenkiintoista.
Puistossa oli ulkoilmataidenäyttely!
Tämä sopi meille täydellisesti. Yleensä käymme matkoilla museoissa, mutta aurinkoisena kesäaamuna, ulkona järjestetty taidenäyttely on paljon houkuttelevampi vaihtoehto kuin sisätilat.
Osa teoksista oli minun mielestäni suorastaan upeita. Jäin katselemaan niitä pidemmäksi aikaa.
Täytyy kuitenkin myöntää – ihan kaikki taide ei auennut minulle.
Yhden teoksen kohdalla jäin tuijottamaan ja miettimään: “Hmm… mikähän tämäkin oikein on?”
Puiston suihkulähteestä löysin patsaita, joissa naishahmot viettivät kesäpäivää veden äärellä. He näyttivät paljon rennommilta kuin palatsin vartijat.
Istahdin vielä hetkeksi puiston penkille. Aamu oli lämmin, linnut lauloivat ja Bratislava tuntui heräävän uuteen päivään.
Tutkin karttaa uudelleen. Lähistöllä näkyi toinenkin puisto.
No sehän kuulostaa seuraavalta seikkailulta.
Matka jatkuu seuraavassa tarinassa.
Kommentit
Lähetä kommentti