Oli aamu, vuosi 2015 ja aurinkoinen heinäkuinen aamu alkoi jo hieman lämmittämään meitä.
Olimme käyneet jo Grassalkovichin palatsilla ja sen läheisessä puistossa. Hetken käveltyämme saavuimme seuraavan “puiston” luo, tajusin yhtäkkiä, että olin nähnyt tämän paikan jo aiemmin. Olin nimittäin huristellut tästä ohi turisteille tarkoitetulla kaupunkijunalla. Edessämme oli Fontána Družby – Slovakian suurin suihkulähde.
Ainakaan näin aikaisin aamulla se ei kuitenkaan suihkuttanut vettä pisaraakaan.
Kauempaa katsottuna suihkulähde oli näyttänyt näyttävältä, ja kyllä se läheltäkin oli ihan hieno. Mutta ympäristö… se huokui vahvasti neuvostoajan tunnelmaa. Suihkulähdettä ympäröivät rakennukset näyttivät kommunismin ajan arkkitehtuurilta, ja altaan reunat sekä penkit oli töhritty graffiteilla.
Tämä nähtävyys oli nopeasti nähty.
Poika muurin päällä?
Tien toisella puolella maisema muuttui täysin. Muurin päällä seisoi ylvään näköinen poikapatsas, ja hänen takanaan kohosi arvokas rakennus.
Ja miksipä hän ei olisi ylvään näköisenä seisonut, sillä hänen takanaan oli palatsi. Minulle jäi hieman epäselväksi mikä palatsi oli kyseessä.
Ylösalaisin oleva rakennus
Aamukävelymme jatkui Námestie Slobodyn suuntaan. Siellä näin rakennuksen, joka sai minut pysähtymään.
Edessäni kohosi Slovakian yleisradion pääkonttori – erikoinen, ylösalaisin olevan pyramidin muotoinen rakennus.
En oikein osannut päättää, oliko se ruma vai kaunis. Sen muoto oli minusta kiehtova, mutta ruosteenruskea väri ei kuulunut suosikkeihini. Ainakin se oli erilainen.
Blumenthalin kirkko – aamun kaunein löytö
Pienen kävelymatkan jälkeen löysimme kirkon, jonka arkkitehtuuri miellytti sekä minua että äitiä.
Kyseessä oli Blumenthal Church eli Neitsyt Marian kirkko. Se on rakennettu vuosina 1885–1889, ja sen vaalea julkisivu sekä yksityiskohdat näyttivät aamunvalossa erityisen kauniilta.
Kävimme katsomassa kirkkoa lähempää ja olisimme mielellämme kurkistaneet sisällekin, mutta ovet olivat vielä suljettuina.
Kartan ulkopuolella
Jatkoimme matkaa eteenpäin. Olimme jo melko lähellä turistikartan reunoja. Mutta eihän aina tarvitse olla kartalla.
Joskus parhaat löydöt syntyvät silloin, kun kulkee ilman tarkkaa määränpäätä – antaa kaupungin johdattaa.
Saa nähdä, mitä seuraavaksi löydämme Bratislavan kaduilta.
Matka jatkuu seuraavassa tarinassa.
Kommentit
Lähetä kommentti