Oli vuoden 2015 tammikuu, ja olimme matkustaneet aamupäivällä monta tuntia kuoppaisella tiellä, ylittäneet viileässä säässä rajajoen näkemättä muita eläimiä kuin lehmiä, syöneet lounaaksi sitkeää pihviä ja käyneet pienessä, hieman tylsässä museossa. No, aina ei voi mennä putkeen.
Päivän hyvät muistot olivat kuitenkin läsnä: Hugo oli laulanut meille, ja äiti oli saanut antaa keksejä pienille tytöille rajalla. Ei siis niin pahaa, ettei jotain hyvääkin löytyisi.
Aamupäivän rankkuuden vuoksi minua ei kiinnostanut nähtävyydet ollenkaan – olisin halunnut jo seuraavalle hotellille.
Edessä oli kuitenkin vierailu pieneen mayakaupunkiin nimeltä Bonampak.
Emme saaneet ajaa alueelle omalla bussilla, vaan siirryimme pienempiin autoihin.
Matka kohteeseen tuntui kestävän ikuisuuden.
Vihdoin perillä aloimme kierroksen.
Aluksi kuljimme myyntikojujen ohi, mutta itse en löytänyt mitään ostettavaa.
Matkalla näin myös lentokentän – tällaista lentokenttää en ollut ennen nähnytkään.
Tikalin mahtavuuden jälkeen Bonampak vaikutti melko vaatimattomalta, ja matkaväsymys teki varmasti oman tehtävänsä.
Päätin kuitenkin tutustua raunioihin tarkemmin ja kipusin portaita ylös, mutta voimani loppuivat kesken ja jäin ihailemaan maisemia.
Palasimme takaisin bussille, ja matka jatkui kello kolmen aikaan kohti hotelliamme Palenquessa. Ajoaikaa hotellille oli vielä yli kaksi tuntia. Nukahdin bussiin ja heräsin hieman pökerryksissä, kun pysähdyimme pienelle kaupalle ostamaan vettä ja tarvikkeita.
Hotellilla olimme puoli kuuden ja kuuden välillä. Onneksi tämä matkustuspäivä oli ohi. Illalla kaikki tuntui paremmalta, kun saimme hyvää ruokaa, mutta siitä kerron sinulle seuraavassa numerossa.
Seuraavana päivänä pääsimme Palenquen mayakaupunkiin, jossa kävimme geokätköllä. Lisäksi tapasin siellä matkailevan siilin.
Matka jatkuu seuraavassa tarinassa.
Kommentit
Lähetä kommentti