Heräsimme heinäkuisena aamuna vuonna 2014 aikaisin ja suuntasimme hotellin aamupalalle. Päivän ohjelmassa oli Barcelonan tunnetuimpia nähtävyyksiä, ja kulkuvälineeksi olimme valinneet Hop On Hop Off -bussin.
Barcelonassa kulkee kolme eri reittiä, ja yhden päivän lippu maksoi tuolloin noin 27 euroa aikuiselta ja 16 euroa lapselta. Ostimme liput hotellin vastaanotosta ja saimme huimat yhden euron alennukset per lippu.
Hotelliamme lähin pysäkki sijaitsi vihreän linjan varrella, joten päätimme aloittaa kierroksen siitä, vaikka reitin varrella ei ensisilmäyksellä näyttänyt olevan meille tärkeimpiä kohteita. Istuimme bussissa koko kierroksen ja vaihdoimme sen jälkeen toiselle linjalle.
Halusin ehdottomasti nähdä Antoni Gaudín suunnittelemia rakennuksia sekä kuuluisan Sagrada Famílian ja Park Güelln.
Ensimmäinen varsinainen pysähdyksemme oli goottilainen kirkko Barri Gòticin alueella.
Goottilaiset kirkot ovat mielestäni aivan huikeita – korkeat holvit ja yksityiskohtaiset koristeet tekevät niistä vaikuttavia. Sisälle mentäessä on hyvä muistaa peittää olkapäät ja polvet. Äiti kävi katsomassa kirkkoa sisältäpäin ja me odottelimme pihalla auringonpaisteessa. Syynä tähän oli aiemmin mainitsemani pukeutumissäännöt. Reissulassella oli polvet paljaana ja minullahan ei ollut vaatteita ollenkaan.
Seuraavaksi pysähdyimme ihailemaan Casa Batllóa, jota katselimme ulkoa käsin. Talon katto olisi kuulemani mukaan ollut näkemisen arvoinen, mutta meillä oli vielä paljon ohjelmaa edessä. Rehellisesti sanottuna myös jonot ja pääsylippujen hinnat vaikuttivat päätökseemme jatkaa matkaa.
Kävelimme seuraavaksi nähtävyydelle Casa Milà, joka tunnetaan myös nimellä La Pedrera (kivilouhos). Rakennus on arkkitehti Antoni Gaudin suunnittelema ja se rakennettiin vuosien 1906 ja 1912 välillä. Harmiksemme rakennus oli julkisivuremontissa. Mietimme hetken kattoterassille menemistä, mutta 16 euron lippuhinta per henkilö sai meidät jatkamaan matkaa.
Hyppäsimme sinisen linjan bussiin ja suuntasimme kohti Barcelonan kuuluisinta nähtävyyttä, Sagrada Famíliaa.
Kirkon rakennustyöt aloitettiin jo vuonna 1882, eikä se ole vieläkään valmis. Tuskin kirkko koskaan valmistukaan, eikö se ole vähän tämän nähtävyyden juttu - kuuluisin keskeneräinen kirkko.
Olimme päättäneet etukäteen, ettemme mene sisälle, sillä jonotusajat saattoivat venyä jopa kahteen tuntiin. Jos kirkkoon haluaa sisään ilman pitkää odotusta, liput kannattaa ehdottomasti ostaa etukäteen verkosta.
Kiersimme kirkon ulkopuolelta ja ihastelimme sen yksityiskohtia, minkä jälkeen jatkoimme matkaa kohti Park Güelliä, jota moni kutsuu Gaudín puistoksi.
Puistoon pääsee osittain ilmaiseksi, mutta tunnetuimmille alueille tarvitaan pääsylippu. Menimme jonoon, jossa meille kerrottiin, että seuraavat vapaat ajat olivat vasta kahden ja puolen tunnin päästä. Emme olleet varautuneet tähän, mutta päätimme ostaa liput ja käyttää odotusajan hyödyksi.
Kävelimme alas rinnettä ja löysimme tien varresta mukavan terassin.
Tilasimme juomat ja jäimme seuraamaan maailman menoa. Päivän menu maksoi 9 euroa ja terassille tarjoiltuna 10 euroa. Lista oli espanjaksi, emmekä ymmärtäneet siitä juuri mitään. Tarjoilija yritti selittää sisältöä espanjaksi – tuloksetta. Hetken kuluttua hän palasi englanninkielisen listan kanssa.
Äiti ja minä tilasimme alkupalaksi melonia ilmakuivatulla kinkulla. Reissulasse puolestaan valitsi gazpachon, perinteisen espanjalaisen kylmän tomaattikeiton. Se tehdään yleensä tomaatista, kurkusta, paprikasta, sipulista, valkosipulista, oliiviöljystä ja etikasta. Keitto tarjoillaan kylmänä ja se sopii oikein mainiosti hellepäivän alkuruoaksi.
Pääruoaksi saimme äidin kanssa liharuokaa, ja Reissulasse sai puolestaan kanaa. Menun hintaan kuului myös pullo valkoviiniä ja jälkiruoaksi jäätelöä. Jäätelö oli tavallista purkkijäätelöä, mutta hyvältä sekin maistui.
Ruoan jälkeen kapusimme takaisin ylös puistoon. Park Güellin rakennustyöt aloitettiin vuonna 1900 ja se valmistui vuonna 1914.
Ylhäältä avautuivat näkymät yli Barcelonan – ja kauempana kohosi Sagrada Família nostureineen.
Lopuksi tuli kaikista hienoimmat nähtävyydet ja pidin huisin paljon näkemästäni. Mielestäni Gaudi oli uskomattoman taitava arkkitehti ja taiteilija.
Istuin pitkälle, aaltoilevalle penkille, se ei ollut mikään tavallinen istuin. Se mutkitteli kuin meren aalto ja sulautui ympäröivään maisemaan. Kun istahdin penkille, huomasin, että se on muotoiltu kauniiksi, mutta samalla käytännölliseksi.
Minusta tuntui Park Güellissä siltä, kuin olisin astunut keskelle satukirjaa, jonka Gaudi oli päättänyt herättää henkiin. Kaikki on pehmeää ja kaartuvaa. Siellä ei ollut suoria eikä kovia kulmia vaan muotoja, jotka näyttävät kasvaneen maasta ihan itsestään.
Mosaiikkikoristeet välkkyvät auringossa kuin ne olisi tehty rikotuista sateenkaaren palasista. Värikkäät laatat eivät olleet vain koristeita, vaan niissä on eloa.
Kuuluisan liskon suomut hohtivat sinisen, vihreän ja keltaisen sävyissä, ja koko hahmo näyttää siltä kuin se voisi hypätä alas milloin tahansa. Tämä värikäs mosaiikkilisko oli puiston kuvatuin kohde ja turistit parveilivat sen ympärillä ottamassa kuvia. Minäkin yritin räpsiä kuvia liskosta, mutta aina joku turisti ehti samaan kuvaan. Vihdoin ja viimein onnistuin saamaan kuva.
Kun olimme tutkineet puistoa riittävästi, palasimme bussille ja jatkoimme kierrosta. Olimme jo melko väsyneitä, joten emme enää pysähtyneet kaikissa kohteissa. Lopuksi vaihdoimme punaiselle linjalle ja jäimme pois Plaça d'Espanyalla. Lähettyvillä kohosi vaikuttava Museu Nacional d'Art de Catalunya, jota kävimme ihastelemassa ulkoapäin.
Illalla palasimme hotellille ja suuntasimme vielä rantaravintolaan syömään.
Tällä kertaa ruoka ei ollut erityisen onnistunutta, mutta aina ei voi voittaa. Onneksi seuraavana päivänä meitä odotti parempi illallinen.
Matka jatkuu seuraavassa tarinassa.
Kommentit
Lähetä kommentti