Oli heinäkuun 10. päivä vuonna 2014. Saavuimme Barcelonan Santsin bussiasemalle Andorrasta kolmen tunnin matkan jälkeen. Kävimme infopisteestä hakemassa Barcelonan kartan ja pyysimme merkitsemään siihen sekä hotellimme sijainnin että oman lähtöpisteemme koordinaatit, sillä meillä ei ollut wifiä käytössä. Äiti tiedusteli myös taksin hintaa – noin 15 euroa. Päätimme mennä hotellille taksilla, koska olimme istuneet bussissa jo useamman tunnin.
Metrollakin olisi päässyt perille, mutta ajattelimme, ettei se olisi vaivan arvoista. Meillä oli mukana passit, luottokortit ja käteiset, ja taksi tuntui turvallisemmalta vaihtoehdolta. Barcelonahan on tunnettu taskuvarkaistaan, ja metro on yksi niistä paikoista, joissa tavarat voivat kadota huomaamatta.
Hyppäsimme siis taksiin ja lähdimme kohti hotellia.
Äiti tarkistaa aina tarkasti, että kuljettaja laittaa taksimittarin päälle, mutta tällä kertaa kaikki sujui moitteettomasti ja maksoimme juuri sen summan, mitä pitikin.
Olimme varanneet hotellin (Hotel 4 Barcelona) keskustan ulkopuolelta. Näin saimme hieman parempitasoisen majoituksen, ja uimaranta olisi aivan lähellä. Yleensä varaamme hotellin aivan keskustasta, mutta tällä matkalla kaupunkeja oli jo monta, joten yksi rantapäivä tuntui hyvältä lisältä reissuun.
Hotellilla meidät otettiin ystävällisesti vastaan. Vastaanoton henkilökunta puhui meille selkeää ja rauhallista englantia, aivan kuin varmistaakseen, että varmasti ymmärtäisimme kaiken.
Vietimme kolme yötä tässä hotellissa. Ulkoapäin hotelli ei ollut mitkään arkkitehtuurin kukkanen, mutta haitanneeko tuo. Huone oli tilava ja siellä oli hyvä ilmastointi, joka on huisin tärkeää heinäkuussa.
Lisäksi saimme huoneen, jonka ikkuna oli merelle päin.
Ja kylpyhuoneen tuotevalikoima oli oikein hyvä.
Miinuksena tästä hotellista sanottakoon, että hotellin lähiympäristössä ei ollut juuri mitään.
Jätimme matkatavarat huoneeseen ja lähdimme saman tien tutustumaan lähiympäristöön. Kävelimme ensin rannalle ja nautimme auringonpaisteesta sekä merituulesta. Äiti otti minusta pari kuvaa, mutta rannalla puhalsi niin kova tuuli, että menin välillä ihan mukkelis makkelis.
Sen jälkeen lähdimme kävelemään hotellilta toiseen suuntaan. Olimme vielä sen verran väsyneitä Andorran bussimatkasta, ettemme jaksaneet kaivaa karttaa esille. Haahuilimme pitkin katuja, kunnes edessämme kohosi suuri, erikoinen rakennus – Torre Agbar.
Jatkoimme matkaa tornin ohi ja löysimme leveän kadun, jota pitkin lähdimme kävelemään. Kadun varrella oli aukio, jonka ympärillä näkyi terasseja, ravintoloita ja kauppoja. Istuimme hetken terassilla ja menimme sitten syömään. Lähtiessämme poikkesimme vielä ruokakauppaan ostamaan vettä ja “aikuisten juomaa” – tölkissä olevaa viiniä. Kauppalasku oli yhteensä viisi euroa, ja viiniä oli kuitenkin kolme litraa. Siinä kohtaa totesimme, että hinnat eivät ainakaan olleet pilvissä.
Palasimme hotellille lepäämään ja keräämään voimia seuraavaa päivää varten.
Seuraavana päivänä lähdimme tutustumaan Barcelonan nähtävyyksiin.
Matka jatkuu seuraavassa tarinassa.
Kommentit
Lähetä kommentti