Apen ensimmäinen matka - Singapore ja Singaporen eläintarha

Kun aloitin bloggaamisen ja matkailun vuonna 2014, en vielä tiennyt, millainen seikkailu minua odotti. Ensimmäinen matkakohteeni oli Singapore. Matka alkoi 22.3.2014, ja lento Singaporeen lähti klo 23.55. Muistan, kuinka istuin lentokoneessa Helsinki-Vantaan kiitotiellä, sydän täynnä jännitystä. Olin pieni pehmoapina matkalla suureen maailmaan, ja mukana olivat ihmisäiti sekä hänen ystävänsä Reissulasse, joka on yhtä innokas seikkailija kuin minä ja äitini.

Lento kesti hurjat 11 tuntia, ja se tuntui minusta ikuisuudelta! Onneksi istuimessa oli oma telkkari, jota katselin ahkerasti. Ihmisäiti ja Reissulasse puolestaan ottivat vähän viiniä, jotta pitkä yötaival sujuisi rattoisammin. Reissulasse jakoi tarinoita aiemmista matkoistaan, mikä sai ajan kulumaan nopeammin. Minä katselin ruudulta elokuvia ja mietin, millainen paikka Singapore mahtaisi olla.

Perillä meitä vastassa oli tropiikin lämmin ja kostea ilma. Ensimmäinen leima passiin tuli maasta, joka tuntui yhtä aikaa futuristiselta ja vehreältä. Pilvenpiirtäjät kurottivat korkeuksiin, kadut olivat siistejä ja kaikkialla näkyi vihreyttä. Nappisilmäni olivat pyöreinä ihmetyksestä – miten kaikki voi olla näin järjestelmällistä ja silti täynnä elämää?

Haluan kertoa teille erityisesti Singaporen eläintarhasta ja yösafarista, sillä ne olivat matkani jännittävimpiä hetkiä. Menimme eläintarhaan kolmen tai neljän aikaan iltapäivällä, koska päätimme yhdistää samaan reissuun myös yösafarin. 

Heti alussa kohtasin jotain yllättävää. Vastaan tuli kenguru – ja se oli samalla puolella aitaa kuin me! Minua vähän pelotti. Olen kuitenkin kotiapina, enkä ollut ennen nähnyt muita eläimiä. No, kerran yksi Sisu-koira kävi meillä kylässä, mutta se on ihan eri asia. Onneksi kenguru loikki lopulta omalle puolelleen aitaa, ja uskalsimme jatkaa matkaa.

Eläintarhassa eläimillä näytti olevan hyvät oltavat, ja siitä tuli minulle hyvä mieli. Näin raidallisia hevosia – äiti kertoi niiden olevan seeproja.

Sitten huudahdin innoissani: “Pumba!” Olin nähnyt sen telkkarissa. Äiti kertoi, että Pumba on pahkasika. 

Yksi eläintarhan ohjelmanumeroista oli elefanttiesitys. Se oli suunnattu lapsille, mutta kyllä minäkin sitä hetken katselin. Esityksen alussa elefantit ruiskuttivat vettä kärsällään yleisön päälle. Katsojia oli varoitettu etukäteen, ja lapset näyttivätkin varustautuneen hyvin vesi-yllätykseen. 

Valkoinen tiikeri makoili ylväänä kalliolla kuin viidakon kuningas.

Kirahvit katselivat maisemia korkeuksista. Isonenäisellä apinalla oli selvästi lounasaika – mietin, mahtoiko se olla nenäapina. Pingviineillä puolestaan näytti olevan jonkinlainen sukukokous meneillään.

Jopa eläintarhan vessat olivat mielestäni hauskat ja viihtyisät – sellaisiakin yksityiskohtia pieni matkailija huomaa. Reissulasse ja ihmisäiti ihmettelivät samoja yksityiskohtia kanssani, ja se teki kokemuksesta vielä hauskemman.

Eläintarhan kaupassa tapahtui kuitenkin jotain aivan erityistä. Tapasin siellä ihanan tyttöapinan. Sydämeni muljahti. Kysyin ihmisäidiltä, voisiko tyttö muuttaa meille Suomeen, mutta äiti sanoi lempeästi, ettei hän ehkä sopeutuisi Suomen kylmyyteen. Niinpä sovimme tytön kanssa, että voimme pitää yhteyttä Instassa. 

Eläintarhassa ja yösafarilla oli huisin jännää. Illalla olin aivan poikki kaikesta kokemastani. Kömmin sänkyyn, relasin ja katselin vielä hetken telkkaria ennen kuin uni vei minut mukanaan. 

Päivä Singaporen eläintarhassa oli täynnä uusia ja ihmeellisiä asioita – ja se oli vasta alkua. Mutta mitä kaikkea seuraavaksi tapahtuikaan, siitä kuulet seuraavassa postauksessa Singaporen matkasta.

Kaikki matkakertomukset

Makumuistoja maailmalta