Maanantaina 7.7.2014 lähdimme kohti Eurooppaa kahden viikon matkalle. Ensimmäinen kohteemme oli Andorran pääkaupunki Andorra la Vella, ja myöhemmin matkamme veisi meidät Barcelonaan, Zürichiin, Liechtensteiniin, Milanoon, Genovaan, Nizzaan ja Monacoon.
Päivä alkoi Helsinki-Vantaan lentokentältä. Äiti ja Reissulasse olivat varanneet meille lennot Helsingistä Barcelonaan, lähtöaika klo 13:40.
Barcelonaan meidän piti saapua klo 16:40, jonka jälkeen olisi edessä vielä bussimatka Andorraan. Aikataulu oli tiukka, mutta koska matkustimme vain käsimatkatavaroilla, ajattelimme ehtivämme bussiin.
Kaikki sujui hyvin lähtöselvityksessä ja turvatarkastuksessa. Mutta sitten tuli yllätys: lähtöportilla kapteeni puhui työntekijöiden kanssa, ja äiti tulkkasi minulle, että lähtö näyttää huonolta. Monitorista hävisi Barcelonan nimi ja tilalle ilmestyi Tukholma – hetken aikaa luulin, että joudumme Ruotsiin! Onneksi pian Barcelona ilmestyi takaisin.
Lopulta pääsimme koneeseen, mutta odotus jatkui. Kapteeni kuulutti ensin tunnin viivästyksestä ja sitten vielä lisäviivästyksestä ukonilman takia Barcelonan yllä. Istuin äidin laukussa ja seurailin koneen ikkunoista kentän tapahtumia. Kun vihdoin saimme lähtölupaa, kapteeni pysähtyi vielä odottamaan Tukholman koneen tieltä – todella pitkä ja jännittävä alku matkalle!
Koneessa tiesimme, että emme ehtisi klo 17:30 Andorraan lähtevään bussiin. Onneksi seuraava bussi lähtisi klo 20:00. Saapuessamme Barcelonan lentokentälle kaksi tuntia myöhässä, piti selvittää, mistä bussi lähtisi.
Bussiliput olimme ostaneet netistä yhtiöltä nimeltä DirectBus. Yhdensuuntainen lippu maksoi vuonna 2014 Barcelonan lentokentältä Andorran pääkaupunkiin Andorra la Vellaan 33,50 € henkilöltä. Minusta ei tarvinnut maksaa mitään, koska matkustan äidin laukussa.
Yritimme katsella lentokentällä pistettä, jossa lippuja myytäisiin. Löysimme yhden pisteen, jossa luki DirectBus, mutta se ei ollut oikea tiski. Virkailija neuvoi meitä jatkamaan matkaa löytääksemme pysäkin, josta bussi lähtisi Andorraan.
Kysyimme lisätietoja neuvonnasta. Saimme ohjeet, että meidän pitää jatkaa eteenpäin ja kääntyä sen jälkeen oikealle ulos. Bussi lähtisi suuren seinämaalauksen edestä. Löysimme seinämaalauksen, jonka jälkeen palasimme takaisin lentoasemalle. Kun bussin lähtöön oli aikaa 15 minuuttia, menimme seisomaan suuren seinämaalauksen eteen, mutta oikeaa bussia ei näkynyt. Hetken kuluttua kauempana näkyi tulevan bussi, joka oli hieman muita hienompi ja näytti pitkänmatkanbussilta. Äiti sanoi: ”Onkohan tuo se bussi?”
Bussi ei ajanut kuitenkaan seinämaalauksen eteen vaan jäi kauemmaksi toisen bussin taakse, emmekä nähneet mitä bussissa luki. Odotimme vielä hetken. Kun bussia ei kuulunut, äiti päätti mennä katsomaan, mitä kauempana olevassa bussissa luki. Jäimme Reissulassen kanssa odottamaan laukkujen kanssa toiselle pysäkille. Äiti käveli puoleen matkaan, kääntyi meihin päin ja alkoi viittomaan: ”Tulkaa tänne.”
Kun saavuimme bussille, äiti kävi jo neuvottelua bussikuskin kanssa siitä, että päästäänkö kyytiin meidän lipuilla vai pitääkö ostaa uudet liput. No eihän siitä neuvottelusta tullut mitään, kun toinen puhuu englantia ja toinen espanjaa.
Kuski sanoi, että ensin on yksi pysäkki ja sitten jatkamme Andorraan. Hän otti laukut ja me menimme istumaan bussiin; mitään rahastusta ei ainakaan vielä tapahtunut.
Bussi lähti liikkeelle. Huokaisin helpotuksesta, koska olimme löytäneet oikean bussin. Jonkin ajan kuluttua saavuimme Barcelonaan, jossa auringosta ei näkynyt pilkahdustakaan.
Olimme tyytyväisiä, ettei meidän tarvinnut jäädä Barcelonaan, vaan jatkaisimme matkaa Andorraan. Toisaalta meillä oli vielä kolme tuntia bussissa istumista, joten päivästä tulisi aika raskas. Onneksi bussi oli tasokas: siinä oli hyvät istuimet, turvavyöt, wc ja wifi, jota emme kyllä saaneet toimimaan. Maisemia näimme vain alkumatkasta, koska pian tuli pimeää.
Barcelonan bussiasemalla ihmisiä poistui bussista ja toisia tuli sisään. Meillä ei ollut vieläkään selvillä, pitäisikö meidän ostaa uudet liput. Kuski poistui bussista.
Kun bussi oli tarkoitus lähteä, laski kuljettaja matkustajat. Äiti sanoi, että me olemme ylimääräiset varmaan. Hetken kuluttua kuski tuli pyytämään äidiltä lippuja, sanoi jotain ja poistui. Äiti pähkäili, pitäisikö hänen mennä kuskin mukaan.
Kuljettaja palasi bussiin ja ojensi meille uudet liput, eikä mitään tarvinnut maksaa. Olimme tyytyväisiä, vaikka bussi lähti vähän myöhässä kohti Andorra la Vellaa. No, se myöhästyminen johtui varmaan meistä.
Bussimatka oli hieman yksitoikkoinen ja väsymys alkoi painaa. Katselimme matkalla kylttejä, joista saimme tietää, kuinka paljon matkaa vielä olisi perille. Reissulasse sanoi, että emme olisi perillä aikataulun mukaisesti.
Hotelliin olisi pitänyt kirjautua puoleen yöhön mennessä, joten äidin piti soittaa hotellille, että olimme myöhässä. Hotellilla vastasi mukavan kuuloinen mies, joka sanoi: ”Älä huolehdi, odotan kyllä teitä.”
Kun saavuimme Andorra la Vellan bussiasemalle, olimme tyytyväisiä nähdessämme viereisellä kadulla kaksi taksia. Suuntasimme taksin luokse, koska meillä ei ollut mitään havaintoa, mihin suuntaan lähtisimme. Taksi vei meidät hotellille edullisesti 5–7 eurolla. Hotellilla saimme ystävällisen vastaanoton.
Matka jatkuu seuraavassa tarinassa.
Kommentit
Lähetä kommentti