Oli vuosi 2015 ja aamu sarasti Meksikon Cancunissa. Opas oli tilannut meille herätyksen puoli seitsemäksi, mutta äidin kanssa heräsimme jo viideltä. Aikaero oli selvästi sekoittanut sisäisen kellomme.
Hetken kuluttua käytävästä alkoi kuulua meteliä. Äiti kurkkasi ovisilmästä ja näki nuorimiehen seisomassa käytävällä pelkkä pyyhe ympärillään. Hän oli ilmeisesti jäänyt huoneensa ulkopuolelle, eikä huonetoveri kuullut koputusta tai huutelua. Siinä oli aikainen aamuherätys koko kerrokselle.
Kahvia ilman suodatinpusseja?
Nyt oli aika keittää aamukahvit. Kaivoin kahvinkeittimen esiin, mutta suodatinpaperia ei löytynyt mistään. Äiti päätti jo askarrella suodatinpussin hotellin nenäliinoista.
No tämäpä oli näppärä keksintö.
Minä luin sillä välin lennolta saamaani lehteä, kun äiti puuhaili kahvin valmistuksen kanssa.
Myöhemmin kirjoitin muistiinpanoja matkapäiväkirjaani. Pitää muistaa kaikki tärkeät yksityiskohdat, jotta voin kertoa ne sinullekin.
Katsoin hetken myös lastenohjelmia televisiosta, mutta en ymmärtänyt sanaakaan, koska ohjelma oli espanjaksi.
Aamupala ja vihreä yllätys
Suuntaisimme aamupalalle Hotel Adhara Cancúnin ravintolaan. Siellä tapasimme eiliseltä tutun naisen, joka matkusti yksin. Hän liittyi seuraamme, mikä sopi meille oikein hyvin, koska hän vaikutti huisin mukavalta.
Myöhemmin matkalla tämä uusi tuttavuutemme sai lempinimen Elämänpuu – nimen hänelle antoi eräs meksikolainen nainen. Tässä tarinassa kutsuttakoon häntä Neiti Elämänpuuksi. Hän harrasti geokätköilyä, ja sen ansiosta pääsimme äidin kanssa tutustumaan aivan uuteen harrastukseen.
Tarjolla oli runsas buffet. Salissa oli myös paistopiste, jossa tehtiin munakkaita ja kananmunia, mutta piste oli täysin uruguaylaisten koripalloilijoiden miehittämä.
Äiti väitti, ettei munakkaan puuttuminen haitannut, koska ruokaa oli muutenkin paljon. Silti hän vilkuili paistopistettä aika ajoin. Minusta se oli hieman epäilyttävää.
Minä otin lautaselle vähän kaikkea. Kaikesta en edes tiennyt, mitä ne olivat.
Opas oli edellisenä iltana kertonut, että aamupalalla on tarjolla vihreää mehua, jota kannattaa maistaa – mutta se kuulemma “lisää aineenvaihduntaa”.
Juoma sisälsi paikallista pinaattia eli chayaa, selleriä ja appelsiinia. Se ei näyttänyt erityisen houkuttelevalta, mutta minun mielestäni se oli oikein hyvää.
Lopuksi otin vielä hieman nachoja. Nyt oli syöty enemmän kuin laki sallii.
Kolme laukkua ja kohti uusia maisemia
Aamupalan jälkeen pakkasimme tavarat ja suuntasimme bussille. Mukana oli kolme laukkua:
-
Iso matkalaukku bussin tavaratilaan
-
Päiväkassi, joka jäi bussin penkille pysähdysten ajaksi
-
Pienempi laukku, jossa minä matkustin
Kohta jättäisimme taakse Cancúnin keskustan ja suuntaisimme kohti seuraavaa etappia.
Seuraavassa tarinassa matkustamme bussilla kohti Tulumia.
Kommentit
Lähetä kommentti