Luulin tietäväni, mitä kaupunkibongailu tarkoittaa. Kirkkoja, siltoja, aukioita, ehkä joku patsas siellä täällä. Mutta sitten kuulin äidiltä kaupungista nimeltään Wrocław. Kaupunki, jossa pitää tuijottaa jalkoihinsa enemmän kuin kännykkäänsä – muuten saattaa kävellä suoraan tontun ohi.
Äiti ja Reissulasse kävivät Puolan Wrocławissa heinäkuussa 2024.
Wrocławin erikoisuus ovat pienet pronssiset tonttupatsaat, joita on ripoteltu ympäri kaupunkia. Kukaan ei tiedä tarkkaa lukumäärää, mutta niitä on satoja – arvioiden mukaan ainakin yli 600. Ja lisää syntyy koko ajan.
Miksi patsaat ovat tonttuja?
Tarina vie 1980-luvulle, jolloin Puolassa elettiin kommunistihallinnon aikaa. Wrocławissa toimi satiirinen vastarintaliike nimeltä Orange Alternative eli Oranssi Vaihtoehto.
Liike käytti ironiaa ja huumoria aseinaan. Kun viranomaiset maalasivat mielenosoittajien iskulauseita piiloon, ihmiset alkoivat piirtää peitettyjen kohtien päälle tonttuja. Pieni, harmiton hahmo oli täydellinen vastalause vakavalle järjestelmälle.
Vuonna 2001 Wrocławin keskustaan pystytettiin ensimmäinen virallinen tonttupatsas muistoksi tästä liikkeestä. Se oli aluksi yksittäinen kunnianosoitus. Sitten joku sai idean. Ja siitä se lähti.
Hotellit, ravintolat ja yritykset alkoivat hankkia omia tonttujaan. Jokaisella tontulla on oma persoonallisuutensa ja ammattinsa: on palomiehiä, opiskelijoita, muusikoita, postinkantajia ja kaivinkoneenkuljettaja.
Seuraavassa kuvassa on hajuvesiliikkeen edessä oleva tonttu.
Kaupunki on historiansa aikana ollut saksalainen, tšekkiläinen ja puolalainen. Tonttu ei ole näistä mikään, se on puhtaasti wrocławilainen.
Tonttujen etsintää varten on olemassa karttoja ja mobiilisovelluksia. Tonttuja voi metsästää systemaattisesti tai antaa niiden yllättää kulman takana.
Äidin mielestä mitään tonttukarttaa ei todellakaan tarvittu – niitä tuntui olevan joka kulman takana. Aluksi silmä ei kuitenkaan osannut erottaa pieniä pronssihahmoja katukivetyksestä, ja monta tonttua meinasi jäädä huomaamatta. Mutta kun ensimmäisen bongasi, alkoi varsinainen kyykkyjumppa: jokaisen tontun kohdalla piti pysähtyä, kumartua ja napata kuva. Päivien kuluessa into hieman tasaantui – ehkä siksi, että tonttuja oli niin paljon… tai siksi, että reisilihakset alkoivat protestoida.
Wrocławissa kannattaa siis katsoa alas. Siellä tontut istuvat, nojailevat lyhtypylväisiin, työntävät pieniä kärryjä tai kiipeävät ikkunalaudoille. Eräs tonttu oli ottamassa itsestään selfietä, kun äiti nappasi siitä kuvan.
Tontut ovat pieniä pronssisia muistutuksia siitä, että joskus tehokkain vastarinta ei ole huuto – vaan hymy.
Kommentit
Lähetä kommentti