Oli heinäkuu 2014 ja koitti Euroopan-matkamme viimeinen päivä. Aamulla aikaisin lentäisimme takaisin Suomeen. Päivällä olimme ehtineet käydä Monacossa päiväretkellä, ja nyt vietimme viimeistä iltaa äidin ja Reissulassen kanssa Nizzassa, jossa majapaikkamme sijaitsi.
Monacon mäkien ja helteen jälkeen oli pakko lepuuttaa tassuja hetki hotellihuoneessa. Ilmastointi hurisi mukavasti ja pieni lepo teki hyvää. Kun kömmin ikkunan ääreen, huomasin että hotellimme viereinen katu oli saanut aivan uuden värityksen. Sinne oli ilmestynyt esiintymislava, vaaleanpunaisia ilmapalloja ja sateenkaarilippuja.
Asia oli selvä – Pride-juhlat olivat tulossa.
Reissulasse totesi toiveikkaasti, että toivottavasti juhlat olisivat vasta ylihuomenna, koska meidän piti herätä aikaisin lennolle. Äiti vain hymyili ja sanoi: “Tuskinpa – katso nyt noita ilmapalloja.” Minä olin samaa mieltä. Jotain oli selvästi tapahtumassa jo tänä iltana.
Lähdimme kävelemään kohti Massénan aukiota.
Monacon kuumuuden jälkeen ilmastoitu sisätila houkutteli, ja aukion läheltä löysimme irlantilaisen pubin, jossa oli happy hour. Se kuulosti juuri sopivalta.
Istahdimme viileään pubiin ja Reissulasse suuntasi tiskille tilaamaan juomia. Maksuvaiheessa tuli pieni mutka matkaan: luottokortilla pystyi maksamaan vain yli 15 euron ostokset. Onneksi taskun pohjalta löytyi sen verran käteistä, että saimme juomat maksettua. Juotuamme päätimme etsiä pankkiautomaatin.
Massénan aukiolla oli automaatti, mutta emme millään saaneet rahaa ulos pankkikortilla. Kortti sisään, tunnusluku, summa, enter – ja ei mitään. Yritimme uudelleen. Sama lopputulos. Toista automaattia ei näkynyt, mutta sen sijaan kadulta alkoi kuulua rytmikästä musiikkia.
Pink Parade oli liikkeellä.
Jäimme kadun laitaan katsomaan kulkuetta. Värit, musiikki ja iloinen tunnelma täyttivät koko aukion.
Kun paraati oli kulkenut ohi, palasimme automaatille ja päätimme kokeilla vielä kerran – tällä kertaa luottokortilla. Nyt kone suostui yhteistyöhön ja saimme käteistä.
Olimme palaamassa pubiin, kun aukiolla alkoi pieni näytelmä. Kahdelle tädille – äidin mukaan ne olivat setiä, mutta minun silmissäni tätejä – tuli sanaharkkaa. Äidillä taitaa olla vähän heikko näkö, sillä minusta he näyttivät aivan selvästi tädeiltä.
Yhtäkkiä toinen tyrkkäsi toisen suihkulähteeseen.
Voi kauhistus!
Onneksi tilanteessa ei käynyt kuinkaan, ja pian elämä aukion laidalla jatkui kuin mitään ei olisi tapahtunut.
Me jatkoimme matkaa takaisin pubiin.
Myöhemmin hotellille palatessamme, hotellin vieressä oleva katu oli täyttynyt juhlatuulella olevista ihmisistä.
Löysimme ainoan vapaan pöydän terassilta ja tilasimme ruokaa ja juomaa.
Tällä kertaa ruoka ei ollut kummoista – ehkä keittiö oli helisemässä suuren asiakasmäärän kanssa. Annokset eivät säväyttäneet, mutta juomat maistuivat.
Illasta teki kuitenkin mukavan viereisessä pöydässä istunut saksalaiskaksikko. Juttelimme pitkään matkailusta ja vaihdoimme kokemuksia eri maista. Se oli hyvä päätös reissulle: rentoa keskustelua, kesäilta ja lämmin tunnelma.
Kun palasimme hotellihuoneeseen, vilkaisin vielä kerran ikkunasta alas kadulle. Juhlat jatkuivat.
Onneksi meno hiljeni puolenyön aikaan, sillä meidän piti herätä aikaisin.
Tähän iltaan päättyi heinäkuun 2014 Euroopan-matkamme.
Olimme käyneet Barcelonassa, Andorra la Vellassa, Zürichissä, Vaduzissa, Triesenbergissä, Milanossa, Genovassa, Monte Carlossa ja Nizzassa. Aamulla lensimme takaisin Suomeen väsyneinä mutta onnellisina.
Kommentit
Lähetä kommentti