Oli heinäkuu 2014, ja olimme äidin ja Reissulassen kanssa kesälomamatkalla Euroopassa. Olimme saapuneet Milanoon Liechtensteinista, ja seuraavana päivänä matkamme jatkuisi Genovaan. Tänään meillä oli kuitenkin kokonainen päivä aikaa tutustua kaupunkiin.
Yövyimme kaksi yötä hotellissa Carlyle Brera Hotel, joka sijaitsee vilkkaalla ja viihtyisällä alueella lähellä ravintoloita, baareja ja kauppoja. Hotellissa oli ilmastointi, tallelokero, wifi ja ystävällinen, kielitaitoinen henkilökunta. Aamiainen oli kelvollinen, ja metroasema sijaitsi aivan lähellä – vaikka me liikkuimmekin kävellen.
Huone oli hieman pieni ja hämärä, ja suihku melko ahdas, mutta kahden yön majoitukseen se sopi hyvin. Huoneessa oli myös parveke. Se oli niin pieni, että siinä mahtui juuri ja juuri yksi ihminen seisomaan. Emme osanneet odottaa parveketta, joten se oli tavallaan plussaa – mutta jos olisimme valinneet huoneen nimenomaan parvekkeen vuoksi, olisimme ehkä pettyneet. Seuraavassa kuvassa on näkymä parvekkeelta.
Kohti Duomoa
Aamulla suuntasimme kevyelle aamiaiselle – edellisillan tuhti kiviuunipizza piti nälän loitolla. Söimme hedelmiä ja joimme mehua, äiti nappasi lisäksi kahvin. Sen jälkeen lähdimme kävelemään Corso Garibaldia pitkin kohti kaupungin sydäntä ja Piazza del Duomoa.
Pian saavuimme Piazza del Duomolle. Aukion laidalla kohosi Milanon tunnetuin maamerkki, Milan Cathedral. Vasemmalla näkyi myös upean ostosgallerian sisäänkäynti: Galleria Vittorio Emanuele II.
Astelimme sisään galleriaan, joka on nelikerroksinen, lasikaton kattama kauppakäytävä 1800-luvulta. Liikkeet edustivat lähinnä luksusmerkkejä, joten me tyydyimme katselemaan arkkitehtuuria ja ihmisiä.
Kalliit terassit ja pullosoittaja
Kävelimme Duomon ympäristössä ja yritimme löytää hieman edullisemman terassin.
Lopulta päädyimme vilkkaalle ostoskadulle kahville ja juomille. Hinnat olivat sen mukaiset: pieni olut 7 euroa ja kivennäisvesi 3 euroa (vuonna 2014). Terassilla oli tiukka kuri – jos asiakas osti sisätiloista pelkän jäätelötötterön eikä jäätelöannosta, ei pöydässä saanut istua, ja tarjoilija hätisteli useammankin asiakkaan pois.
Jatkoimme matkaa kohti Castello Sforzescoa. Matkalla pysähdyimme kuuntelemaan katumuusikkoa, joka soitti hämmästyttävän kauniisti pelkillä pulloilla.
Saavuimme hetken kävelyn jälkeen linnalle (Castello Sforzesco), mutta kuuma sää verotti voimia, emmekä jääneet tutkimaan sen museoita.
Linnan takaa avautui vehreä suuri puisto, Parco Sempione, jossa paikalliset viettivät aikaa piknikillä ja auringossa.
Illallinen, jota kannatti odottaa
Palasimme Corso Garibaldille, jossa hotellimme sijaitsi, sillä nyt piti päästä hetkeksi hotellille ilmastoituun huoneeseen.
Illalla päätimme mennä ravintolaan, josta olimme edellisenä iltana hakeneet pizzat mukaan. Ravintola oli Malastrana Rossa Corso Garibaldilla.
Saavuimme hieman ennen avaamisaikaa, ja vaikka ovessa luki 19.15, sisään ei vielä päässyt. Kävimme odottelemassa läheisessä vaateliikkeessä ja palasimme puoli kahdeksan jälkeen. Nyt ravintola oli täynnä – ja selvästi paikallisten suosiossa.
Äiti tilasi pizzan nimeltä “Baguette” ja Reissulasse aurajuustolla höystetyn pizzan.
Ensin tuotiin pöytään Reissulassen pizza ja äiti jäi odottelemaan omaa annostaan. Hetken päästä äidille tuotiin pöytään tuotiin annos – taikinanyytti, joka ei näyttänyt lainkaan pizzalta. Tarjoilija totesi “Baguette”. Äiti katsoi annosta hieman hämillään ja juuri kun hän oli kutsumassa tarjoilijaa takaisin, toinen tarjoilija huomasi virheen ja kiikutti annoksen takaisin keittiöön.
Kun annos lopulta saapui, hämmästys oli suuri ja äiti oli tyytyväinen. Annoksen sisällä oli buffalomozzarellaa, päällä ilmakuivattua kinkkua, rucolaa ja juustoa. Se oli yksi parhaista "pizzoista", joita olin koskaan nähnyt – ja maistanut. Hinta, 12 euroa (vuonna 2014), tuntui erittäin kohtuulliselta.
Reissulassen ilmeestä näki, että nyt oli iskenyt annoskateus.
Härkä ja iltavalaistu Duomo
Illan päätteeksi kävelimme vielä katsomaan Duomoa iltavalaistuksessa. Poikkesimme uudelleen Galleria Vittorio Emanuele II:een etsimään kuuluisaa härkää, joka on kuvattuna lattian mosaiikissa.
Tutkimme äidin ja Reissulassen kanssa Gallerian lattiaa jonkin aikaa, ennen kuin löysimme tämän kuuluisan härän.
Perinteen mukaan oikea kantapää asetetaan härän sukukalleuksien päälle ja pyöritään kolme kertaa ympäri. Nyt en osaa sanoa kumpaan suuntaan pitäisi pyöriä ja mitä tämä pyöriminen auttaa. Luultavasti se tuo onnea tai karkottaa pahoja henkiä. Erikoinen tapa, mutta moni näytti sitä kokeilevan.
Kaupungilla näimme myös juhlatunnelmaisen raitiovaunun, josta vilkutettiin iloisesti takaisin, kun äiti otti kuvan.
Duomon valot loistivat kauniisti pimenevässä illassa, mutta pian itikat löysivät jälleen jalkamme. Oli aika palata hotellille.
Milanossa olisi ollut mahdollisuus nähdä myös The Last Supper eli Leonardo da Vincin taulu "Viimeinen ehtoollinen", mutta vierailu olisi vaatinut ennakkovarauksen tai kalliin opastetun kierroksen, joten teos jäi tällä kertaa näkemättä.
Seuraavana päivänä matkamme jatkuisi kohti Genovaa.
Matka jatkuu seuraavassa tarinassa.
Kommentit
Lähetä kommentti