Oli heinäkuu 2023, ja helleaalto oli pyyhkäissyt läpi Euroopan. Äiti ja Reissulasse viettivät viikon Palermossa, ja lämpötila nousi joka päivä 30 asteeseen. Sellainen lämpö, jossa varjo ei ole mukava lisä, vaan elinehto.
He olivat kulkeneet kaupungin kuumia katuja, katselleet nähtävyyksiä, istuneet kahviloissa ja terasseilla sekä syöneet iltaisin italialaisia ruokia juuri niin antaumuksella kuin Italiassa kuuluu tehdä. Päiviin mahtui myös kierros Hop on Hop off -bussilla, vierailu hautakammioissa ja rauhallisia hetkiä puistoissa, joissa yritettiin pysyä edes hieman viileämpinä.
Eräänä päivänä ohjelmassa oli jotain erilaista: taidenäyttely. Vincent van Goghn näyttely ei ollut perinteinen museo, jossa maalaukset roikkuvat hiljaa seinillä. Täällä ne elivät.
Kun astui sisään, tila oli hämärä, melkein kuin olisi siirtynyt pois todellisuudesta. Sitten värit syttyivät. Seinille, lattialle ja kattoon heijastetut teokset alkoivat liikkua. The Starry Night pyöri hitaasti ympärillä, siniset ja keltaiset sävyt aaltoilivat kuin elävä taivas. Tuntui siltä, että ei vain katsellut maalausta, vaan seisoi sen sisällä.
Äänimaailma kulki mukana koko ajan, hiljainen musiikki ja taustalla leijuvat äänet tekivät kokemuksesta kokonaisvaltaisen. Jossain vaiheessa raja katsojan ja taiteen välillä katosi kokonaan. Tunnelma oli levoton ja kaunis yhtä aikaa, vähän niin kuin taiteilijan maailma on ehkä ollutkin.
Yhdessä huoneessa kokemus muuttui vielä henkilökohtaisemmaksi. VR-lasien avulla ei enää katsottu teoksia, vaan astuttiin suoraan niiden sisään. Maisema ympärillä muuttui kolmiulotteiseksi, ja hetken ajan saattoi kulkea pelloilla tai katsella taivasta samasta kulmasta kuin taiteilija itse. Se ei ollut enää näyttely, vaan pieni vierailu toisen ihmisen mielessä.
Palermo oli vaikuttava kaupunki, mutta yksi asia yllätti. Vaikka meri oli lähellä, rantakatua terasseineen ei oikein löytynyt. Sellaista paikkaa, jossa olisi voinut istua iltaisin tuulenvireessä ja katsella horisonttia. Terassit löytyivät kaupungin kaduilta, kuumien kiviseinien välistä.
Äiti ratkaisi helteen omalla tavallaan ja suuntasi eräänä päivänä ostoskeskukseen. Ei ostosten vuoksi, vaan ilmastoinnin. Hän löysi kauniita tavaroita, mutta ei mitään, mikä olisi lähtenyt mukaan. Tällä kertaa viileä ilma oli tärkein hankinta.
Kaduilla vastaan tuli myös vaikuttava seinämaalaus, La porta dei giudici, jossa hymyilivät Giovanni Falcone ja Paolo Borsellino. He olivat keskeisiä hahmoja taistelussa Sisilian mafiaa vastaan 1980–1990-luvuilla. He eivät olleet vain virkamiehiä, vaan ihmisiä, jotka päättivät haastaa järjestelmän.
Vuonna 1992 molemmat murhattiin pommi-iskuissa, tapahtumissa jotka järkyttivät koko Italiaa. Siksi heidän kuvansa on maalattu seinään. Se ei ole pelkkä taideteos, vaan muistutus rohkeudesta ja siitä, että joku uskalsi vastustaa pelkoa.
Loman aikana syötiin tietenkin pizzaa ja pastaa, mutta mukaan mahtui myös muita makuja, kuten tonnikalatartaria ja grillattua mustekalaa. Yhtenä päivänä kahvilaa etsiessä ikkunasta näkyi houkutteleva valikoima paikallisia herkkuja, ja sisään oli pakko mennä.
Tilaukseen päätyi kahvia, kaksi cannolia ja kaksi arancinia.
Cannoli on Sisiliasta kotoisin oleva makea leivonnainen, jossa rapea kuori täytetään makealla ricottalla. Päissä voi olla pistaasia, suklaata tai kirsikkaa. Äiti ja Reissulasse maistelivat niitä ja totesivat, että makeutta oli ehkä hieman liikaa. Ne eivät päässeet jälkiruokien kärkikymmenikköön.
Yhden illallisen yhteydessä Äiti valitsi alkupalaksi munakoisorullan, perinteisen sisilialaisen ruoan, jossa munakoiso toimii kääreenä ja sisällä on ricottaa tai muuta juustoa. Joskus mukana on myös kinkkua tai sardellia. Yksinkertaista, mutta toimivaa.
Palermo oli hyvä heille. Se tarjosi nähtävyyksiä, taide-elämyksiä, makuja ja kokemuksia. Se tarjosi myös hellettä, kuumia katuja ja katukahviloissa aamukahveja, jotka maistuivat hieman paremmilta juuri siellä.
Matka jatkuu seuraavassa tarinassa uusissa maisemissa.
Muuta luettavaa:
Kommentit
Lähetä kommentti