Nämä muistot ovat Puolan Gdańskista heinäkuulta 2022. Matkalla olin äidin ja Reissulassen kanssa. Vietimme kaupungissa yhteensä neljä yötä, hotellissa Hampton by Hilton Gdansk Old Town.
Seuraavat makumuistot ovat erityisesti jääneet mieleen. Kaksi ensimmäistä annosta nautimme MONO Kitchen Gdańskin terassilla, joka sijaitsi vain noin sadan metrin päässä hotelliltamme, aivan Pyhän Marian kirkon vieressä.
Kävimme MONO Kitchenissä kolme kertaa. Kun ensimmäisellä kerralla ruoka oli erinomaista, en nähnyt mitään syytä lähteä kokeilemaan onnea muualle. Jos löytyy hyvä paikka, sinne palataan. Näin yksinkertaista se on.
Äidin ehdoton suosikki oli puolalainen naudanlihatartar. Lautaselle aseteltu kauniisti maustettu liha kruunattiin munankeltuaisella – sellaisella samettisella kultapallolla, joka valui juuri oikealla tavalla, kun siihen koski. Mukana oli sinappia ja lipstikkamajoneesia, marinoituja tatteja, pikkelöityä kurkkua ja salottisipulia. Annos viimeisteltiin hennolla pyökkisavulla ja tarjoiltiin leivän kanssa.
Ja mikä parasta – annos saapui pöytään kuvun alla, joka nostettaessa päästi savun leijailemaan ilmaan. Siinä kohtaa apina oli vaikuttunut jo ennen ensimmäistäkään suupalaa.
Äiti julisti tämän yhdeksi parhaista tartareista, mitä hän on koskaan syönyt. Ja kun äiti sanoo niin, silloin ei väitellä.
MONO Kitchenin lista oli muutenkin laaja: bruschettaa, burrataa, tiikerirapuja, salaatteja, keittoja, risottoa, liha- ja kalaruokia sekä pizzaa, pastaa ja hampurilaisia. Jokaiselle jotakin – myös nälkäiselle apinalle.
Eräällä käynnillä päätimme kokeilla perinteistä puolalaista annosta, Kotlet Schabowya. Se muistuttaa Wieninleikettä ja on yksi Puolan klassisimmista kotiruoista. Aiemmin annos oli tuntunut liian tuhdilta, mutta sinä päivänä olimme niin nälkäisiä, että alkupalat saivat jäädä.
Kun ruoka tuotiin pöytään, näytti siltä, että olimme saaneet leikkeen kaalilaatikon kera. Leivitetty porsaanleike, perunaa ja reilu kaalilisuke – yksinkertaista ja täyttävää. Annos oli maukas, ja sen jälkeen ei tarvinnut miettiä iltapalaa.
Yhtenä päivänä istuimme vanhankaupungin ravintolan terassille (nimeä en valitettavasti muista). Äiti ja Reissulasse päätyivät samaan annokseen: ankkaa kirsikkakastikkeella. Äiti ei varsinaisesti ole kirsikoiden ystävä, mutta päätti kokeilla jotain paikallista ruokaa.
Tilauksessa kävi pieni sekaannus, ja pöytään saapui ensin vain yksi annos. Reissulasse ehti syödä omansa lähes loppuun ennen kuin äidin lautanen saapui. Ankka oli mehevää ja hyvää, mutta kirsikkakastike jakoi mielipiteet. Äidin makuun se ei oikein osunut – eikä Reissulassenkaan. Minäkin maistoin. Sanotaanko näin, että kokemus oli… opettavainen.
Äidin ja Reissulassen mukaan maku oli… erikoinen. Ei suoranaisesti paha, mutta ei sellainen, jota tekisi mieli tilata toista kierrosta. Tryffeliöljy ja parmesaani cocktailissa – rohkea yhdistelmä. Yhden juoman jälkeen poistuimme baarista, mutta tarina jäi elämään. Ja niinhän se menee: parhaat matkamuistot eivät aina ole täydellisiä, vaan mieleenpainuvia.
Lisää luettavaa:
Kommentit
Lähetä kommentti