Oli heinäkuu 2014, kun herätyskello soi Barcelonassa keskellä aamuyötä. Lentomme Zürichiin lähti jo klo 7.10, joten unihiekat silmissä teimme check-outin hotellista ja suuntasimme taksilla lentokentälle.
Lensimme Vuelingin koneella, eikä lennossa ollut mitään moitittavaa. Saavuimme Zürichiin noin kymmenen aikaan aamulla – hieman myöhässä – ja vastassa oli harmaa taivas ja tihkusade. No, aina ei voi paistaa aurinko.
Tiesimme jo etukäteen, että Zürich on kallis kaupunki. Silti päätimme ottaa lentokentältä taksin hotellille. Julkisillakin olisi päässyt, mutta matkustamista oli takana jo sen verran, että halusimme päästä mahdollisimman vaivattomasti perille.
Nostimme lentokentän automaatista paikallista valuuttaa, sillä euroilla ei täällä makseltu. Sitten vain taksiin – ja mittari alkoi raksuttaa.
Matkaa hotellille oli noin 12 kilometriä. Silti tuntui, ettei matka lopu koskaan, kun tuijotimme taksamittarin kiihtyviä lukemia. Perille päästyämme olimme lievästi sanottuna järkyttyneitä. Valuuttakurssi oli vielä vähän hakusessa, ja hetken kuvittelimme hinnan olevan vieläkin suurempi kuin se todellisuudessa oli. Lopullinen summa taisi olla noin 48 euroa. Se riitti – päätimme saman tien, että Zürichissä liikkuisimme jatkossa vain julkisilla.
Minä ehdin jo huolestua, olisiko meillä varaa syödä tässä kaupungissa lainkaan. Äiti rauhoitteli ja vakuutti, että kyllä me jotain keksimme. Siitä hetkestä alkoi niin sanottu roskaruokapäivien aikakausi.
Hotellivarauksessa luki, että sisäänkirjautuminen olisi vasta klo 15. Menimme silti hotellille toiveikkaina – jos huone ei olisi valmis, jättäisimme ainakin laukut säilytykseen. Iloksemme huone oli jo vapaana, ja saimme levähtää hetken.
Pienen hengähdystauon jälkeen lähdimme tutustumaan kaupunkiin. Respasta saimme ilmaisen kartan ja ohjeet keskustaan. Ostimme myös kokopäiväliput julkiseen liikenteeseen, jotta liikkuminen olisi edullista. Lipun hinta oli 8,40 euroa henkilöltä, ja siihen olimme oikein tyytyväisiä.
Leimasimme liput ja hyppäsimme raitiovaunuun kohti keskustaa. Sää oli painostavan pilvinen, ja sateen uhka leijui ilmassa.
Kävelimme Zürich-järven rannalla ja katselimme joutsenia sekä pieniä sorsanpoikasia. Maisema oli kaunis harmaudesta huolimatta.
Terasseille emme kuitenkaan raaskineet istahtaa – taksimatkan hintashokki kummitteli yhä mielessä.
Kiersimme keskustassa ja kurkkimme ravintoloiden hintoja erityisesti Altstadtin alueella.
Hintataso sai meidät nopeasti perääntymään. Iltapäivä alkoi kääntyä kohti iltaa, emmekä olleet syöneet aamiaista lainkaan. Nälkä voitti ylpeyden – nyt oli pakko löytää jotain edullista.
Suuntasimme kohti rautatieasemaa, jossa näimme sinisen enkelin.
Rautatieaseman käytävillä katselimme vaihtoehtoja ja löysimme lopulta tutun ja turvallisen Burger Kingin. Hinnat olivat korkeammat kuin Suomessa, mutta silti huomattavasti maltillisemmat kuin monessa muussa ravintolassa. Ainakin ruokaa sai riittävästi.
Ja sitä todella saikin – olo oli hetken päästä jopa liiankin täysi.
Mietimme, mitä seuraavaksi tekisimme. Siis mitä sellaista tekisimme, mikä ei maksaisi liikaa? Onneksi meillä oli kokopäiväliput julkiseen liikenteeseen, joten päätimme ajella raitiovaunulla ympäri kaupunkia. Se oli yllättävän mukava tapa nähdä Zürichia ilman lisäkustannuksia.
Palasimme myöhemmin hotellille, jossa toimiva wifi mahdollisti seuraavan päivän suunnittelun. Hakusanoiksi muotoutuivat nopeasti: “ilmaiset nähtävyydet Zürichissä” ja “Free Things To Do in Zurich”.
Illalla haimme hotellin vieressä olevasta pizzeriasta pitsat mukaan ja katsoimme hotellihuoneessa MM-jalkapalloa.
Matka jatkuu seuraavassa tarinassa.
Kommentit
Lähetä kommentti