Olimme viettäneet aamupäivän huristellen Hop-on Hop-off -bussilla ja ihastelleet sekä Schönbrunn että Belvedere palatsia. Nyt oli aika palata hotellille, mutta Wienissä ei voi kulkea ilman, ettei matkalla tulisi vastaan lisää huisin kiinnostavia nähtävyyksiä.
Lähdimme kävelemään oopperatalon kulmilta kohti Karlskircheä. Matkalla vastaan tuli kuuluisa Hotel Sacher Vienna. Tuo legendaarinen hotelli ja kahvila on paikka, josta saa alkuperäistä Sacherkakkua.
Äiti oli jo pari päivää pohtinut, pitäisikö meidän maistaa kuuluisaa kakkupalaa. Hän oli lukenut arvosteluja: osa kehui kakkua taivaalliseksi, osa taas sanoi sen olevan kuiva ja yliarvostettu.
Lopulta päätimme jättää Sacherkakun väliin. Makeaa ei juuri sillä hetkellä tehnyt mieli, eikä se muutenkaan kuulu suosikkeihimme.
Matkalla Karlskirchelle huomasimme kadulla tähtiä, jotka oli omistettu kuuluisuuksille. Minä katselin niitä mietteliäänä – ehkä jonain päivänä kadulla on tähti myös minulle. “Ape, the famous monkey from Finland”, kuulostaisi aika huisilta.
Saavuimme lopulta Karlskirchelle eli Pyhän Kaarlen kirkkolle. Tämä suuri barokkikirkko kupoleineen ja pylväineen näytti todella vaikuttavalta iltapäivän valossa. Istuimme hetken aukiolla ja katselimme kirkkoa rauhassa. Wienissä parasta on se, että nähtävyyksiä ei tarvitse aina suorittaa – niitä voi myös vain ihailla.
Kirkolta jatkoimme kävellen puistoon, jossa seisoi kultainen Johann Straussin patsas. Siellä hän soitteli viuluaan ylväässä asennossa.
Strauss oli aikanaan kuulemma oikea valssien kuningas täällä Wienissä. Hän sävelsi yli 500 teosta, ja hänen kuuluisin kappaleensa on “Tonava kaunoinen”. Sitä soitetaan kuulemma joka vuosi uudenvuoden konsertissa, ja koko maailma kuuntelee. Minusta on aika huisia ajatella, että yksi wieniläinen säveltäjä saa ihmiset ympäri maailmaa tanssimaan valssia. Siinä sitä on apinallekin tavoitetta – ehkä minäkin vielä joskus hurmaan maailman, vaikka sitten banjolla enkä viululla.
Hetken aikaa hän oli yksin, mutta pian paikalle kerääntyi muitakin turisteja.
Strauss taitaa olla Wienin musiikillinen symboli, eikä ihme – valssit kuuluvat tänne yhtä vahvasti kuin kahvilat ja keisarilliset palatsit.
Puistosta kävelimme takaisin hotellille. Olin aivan uuvuksissa helteessä kävelystä. Kun pääsimme huoneeseen, äiti laittoi ilmastoinnin päälle ja minä kömmin sängylle lepäämään.
Seuraavana päivänä aiomme ottaa rennommin. Tänään olimme nähneet Wienin nähtävyyksiä jo aikalailla – ja pieni apina tarvitsee välillä lepoakin. Seuraavassa tarinassa kerron sinulle hotellista, jossa majoituimme Wienissä vuonna 2015.
Kommentit
Lähetä kommentti