Siirry pääsisältöön

Rajan ylitys Belizen puolelle

Oli tammikuu 2015 ja aurinko paistoi pilvettömältä taivaalta, kun matkaseurueemme huristeli bussilla kohti vanhaa Hondurasin tasavaltaa eli Belizen raja-asemaa. Lähdimme liikkeelle aamulla kello 7:40 Chetumalista. Matkan varrella opas kertoi Belizestä – pienestä, mutta mielenkiintoisesta maasta Väli-Amerikassa.

Belize itsenäistyi vuonna 1981 ja sai nykyisen nimensä. Aiemmin se oli Britannian siirtomaan (Honduras), jonka vuoksi maassa puhutaan englantia. Ennen itsenäistymistä aluetta on hallinnut sekä britit että espanjalaiset. Pituutta valtiolla on noin 280 kilometriä ja leveyttä noin 100 kilometriä. Banaaniviljelmät ja banaanin kuljetus työllistävät monia, mutta sokeri on maan merkittävin vientituote. 

Maan väkiluku vuonna 2015 oli noin 330 000. Aiemmin maan pääkaupunki oli Belize City, mutta hirmumyrskyvaaran vuoksi uudeksi pääkaupungiksi valittiin sisämaassa sijaitseva Belmopan.

Rajalle päästyämme otimme kaikki tavarat mukaamme. Ennen passintarkastusta meille jaettiin Belizen kartat erään ystävällinen miehen toimesta. 

Passintarkastus oli hieman hämmentävä. 

Rajalla virkailija kysyi äidiltä: "Minne olet matkalla?" – vaihtoehdot olivat rajalliset, joten äiti vastasi hieman epävarmasti: "Ööö… tuota… Belizeen?" Seuraavaksi virkailija kysyi: "Menetkö myös Guatemalaan?" Äiti nyökkäsi hymyillen ja vastasi kyllä, ymmärtäen ensimmäisen kysymyksen. Seuraavaksi kyseltiin laukkujemme sisällöstä, mutta onneksi emme joutuneet avaamaan mitään. Muu matkaseurue selvisi yhtä vaivattomasti rajanylityksestä – emme siis vaikuttaneet lainkaan salakuljettajilta.

Aika tuhruista jälkeä passiin tuli, mutta luulen, että alla olevassa kuvassa on Belizen leima. 

Belizen puolelle päästyämme meidät ohjattiin odottamaan toista bussia. Hetken päästä hymyilevät nuoret pojat saapuivat luoksemme ja tarjoutuivat auttamaan matkalaukkujen kanssa. He eivät pyytäneet rahaa, vaan kuuluivat matkanjärjestäjän järjestämään henkilökuntaan. Äiti kuitenkin päätti hoitaa laukut itse – pojat näyttivät liian nuorilta ja suloisilta, jotta olisimme voineet antaa heille kannettavaksi painavan matkalaukkumme.

Seuraavassa osassa pääset mukaan Belizen ensimmäisiin seikkailuihini ja geokätköilyn pariin – luvassa on jännitystä, auringonpaistetta ja Karibianmeren lämpimiä tuulia! Matka jatkuu seuraavassa tarinassa.


Kaikki matkakertomukset

Makumuistoja maailmalta

Kommentit

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Bratislava, kurkistus Tržnica-kauppahalliin

Olimme kävelleet jo hyvän matkaa turistikarttamme ulkopuolelle, kun eteemme ilmestyi vanha kauppahalli. Kyltissä luki Tržnica . No sinnehän oli tietenkin mentävä kurkistamaan. Myöhemmin tarkistin google mapsista, että olimme kadulla Krížna. Täällä ei näkynyt turistiryhmiä selfie-tikkuineen, vaan paikalliset olivat liikkeellä arkiostoksillaan.  Tunnelma oli aivan erilainen kuin Bratislavan vanhassakaupungissa. Mitä Tržnica-kauppahallista löytyy? Kauppahallissa oli tarjolla lihaa, vihanneksia ja muita tuoreita tuotteita. Myyntitiskit olivat täynnä paikallisia herkkuja. Yhdessä nurkassa oli pubi, josta sai olutta huomattavasti edullisempaan hintaan kuin vanhankaupungin kahviloissa. Tosin miljöö oli myös ihan toisenlainen – enemmän arkinen kuin romanttinen. Hinnat ovat vuodelta 2015. Viiniäkin myytiin mukavan edulliseen hintaan. Ja leivokset? Nekään eivät olleet hinnalla pilattuja. Tässä hallissa tuntui siltä, että hinnat olivat tehty paikallisille, eivät turisteille. Meillä ei k...

Merilon ja Singapore Flyer

Kun palasimme Kuala Lumpurista takaisin Singaporeen saavuimme   Carlton Hotel Singapore   -hotelliin, jossa viettäisimme seuraavat kolme yötä. Olimme hieman väsyneitä Malesian reissusta, joten päätimme levähtää hetken. Huoneessa vedimme verhot kiinni, asetimme laukut nurkkaan ja menimme pienille päiväunille. Lyhyt lepo teki hyvää pitkän matkustamisen jälkeen. Kun heräsimme, olo oli paljon virkeämpi. Päätimme lähteä heti tutkimaan hotellin ympäristöä. Heti tien toisella puolella oli suuri ostoskeskus, jossa kävimme syömässä.  Lähellä sijaitsi myös kuuluisa  Raffles Hotel Singapore , jonka kauniille sisäpihalle menimme kurkistamaan. Vanha, valkoinen rakennus näytti hyvin arvokkaalta ja hieman erilaiselta kuin monet modernit pilvenpiirtäjät ympärillä. Hotelli on todella kuuluisa: se on nimetty Singaporen perustajan Stamford Raffles mukaan ja avattiin jo vuonna 1887. Pihalla kävellessämme tuntui melkein siltä kuin olisi astunut hetkeksi menneeseen aikaan.  Ajattelin...

Bryssel: Manneken Pis, Jeanneke Pis ja Manneken Peace Apen silmin

Ensimmäisenä matkapäivänä vuonna 2015 Brysselissä kävellessäni kaupungin kaduilla, matkani johti yhden kaupungin tunnetuimman nähtävyyden luo. Se on pieni, mutta erittäin kuuluisa patsas nimeltä Manneken Pis. Yllätyin siitä, että se niin pieni patsas, vain noin 60 senttimetriä korkea, mutta siitä huolimatta se näytti houkuttelvan paikalle valtavasti turisteja joka päivä. Manneken Pis esittää pissaavaa poikaa, ja se on yksi Brysselin tunnetuimmista symboleista. Patsas sijaitsee Brysselin vanhassa keskustassa lähellä Grand-Placea, ja sen ympärillä parveilee lähes aina turisteja kameroiden kanssa. Patsas on vuodelta 1619 ja sen teki joku flaamilainen kuvanveistäjä Jérôme Duquesnoy. Alkuperäinen patsas on jouduttu kuitenkin siirtämään turvaan, koska se on varastettu useita kertoja 1600–1900-luvuilla. Nykyisin paikalla oleva patsas on kopio, ja alkuperäinen säilytetään Brysselin kaupungin museossa. Mutta miksi ihmeessä pissaavasta pojasta on tehty patsas? Tähän liittyy useita ta...