Siirry pääsisältöön

Rajan ylitys Belizen puolelle

Oli tammikuu 2015 ja aurinko paistoi pilvettömältä taivaalta, kun matkaseurueemme huristeli bussilla kohti vanhaa Hondurasin tasavaltaa eli Belizen raja-asemaa. Lähdimme liikkeelle aamulla kello 7:40 Chetumalista. Matkan varrella opas kertoi Belizestä – pienestä, mutta mielenkiintoisesta maasta Väli-Amerikassa.

Belize itsenäistyi vuonna 1981 ja sai nykyisen nimensä. Aiemmin se oli Britannian siirtomaan (Honduras), jonka vuoksi maassa puhutaan englantia. Ennen itsenäistymistä aluetta on hallinnut sekä britit että espanjalaiset. Pituutta valtiolla on noin 280 kilometriä ja leveyttä noin 100 kilometriä. Banaaniviljelmät ja banaanin kuljetus työllistävät monia, mutta sokeri on maan merkittävin vientituote. 

Maan väkiluku vuonna 2015 oli noin 330 000. Aiemmin maan pääkaupunki oli Belize City, mutta hirmumyrskyvaaran vuoksi uudeksi pääkaupungiksi valittiin sisämaassa sijaitseva Belmopan.

Rajalle päästyämme otimme kaikki tavarat mukaamme. Ennen passintarkastusta meille jaettiin Belizen kartat erään ystävällinen miehen toimesta. 

Passintarkastus oli hieman hämmentävä. 

Rajalla virkailija kysyi äidiltä: "Minne olet matkalla?" – vaihtoehdot olivat rajalliset, joten äiti vastasi hieman epävarmasti: "Ööö… tuota… Belizeen?" Seuraavaksi virkailija kysyi: "Menetkö myös Guatemalaan?" Äiti nyökkäsi hymyillen ja vastasi kyllä, ymmärtäen ensimmäisen kysymyksen. Seuraavaksi kyseltiin laukkujemme sisällöstä, mutta onneksi emme joutuneet avaamaan mitään. Muu matkaseurue selvisi yhtä vaivattomasti rajanylityksestä – emme siis vaikuttaneet lainkaan salakuljettajilta.

Aika tuhruista jälkeä passiin tuli, mutta luulen, että alla olevassa kuvassa on Belizen leima. 

Belizen puolelle päästyämme meidät ohjattiin odottamaan toista bussia. Hetken päästä hymyilevät nuoret pojat saapuivat luoksemme ja tarjoutuivat auttamaan matkalaukkujen kanssa. He eivät pyytäneet rahaa, vaan kuuluivat matkanjärjestäjän järjestämään henkilökuntaan. Äiti kuitenkin päätti hoitaa laukut itse – pojat näyttivät liian nuorilta ja suloisilta, jotta olisimme voineet antaa heille kannettavaksi painavan matkalaukkumme.

Seuraavassa osassa pääset mukaan Belizen ensimmäisiin seikkailuihini ja geokätköilyn pariin – luvassa on jännitystä, auringonpaistetta ja Karibianmeren lämpimiä tuulia! Matka jatkuu seuraavassa tarinassa.


Kaikki matkakertomukset

Makumuistoja maailmalta

Kommentit

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Matkakertomukset

Tältä sivulta löydät Apen matkakertomuksia. Amsterdam, Alankomaat (syyskuu 2014) Osa 1.  Apen ensimmäinen päivä Amsterdamissa Osa 2. Amsterdam – hotelli, jota en voi suositella Osa 3. Amsterdam – kirjaimia, kanaaleja ja punaisia lyhtyjä Osa 4.  Amsterdam – Ape Van Gogh -museossa Osa 5. Amsterdam – Rijksmuseum ja juustokaupat Ayia Napa ja Nikosia, Kypros (vuosi 2015) Osa 1.  Ayia Napa – kaikki ei mene aina suunnitelmien mukaan Osa 2. Ayia Napa– hiekkamyrskyä, turistikatua ja toimiva tukikohta Osa 3. Kyproksen maut – mezeä, kleftikoa ja ranskalaisten kirous Osa 4. Nikosia – päiväretki kaupungin kreikkalaiselle puolelle Osa 5. Nikosia – rajan yli turkkilaiselle puolelle Belize, Guatemala ja Meksiko (Kiertomatka, helmikuu 2015) Osa 1.  Ape lähtee Keski-Amerikan kiertomatkalle – Meksiko, Belize ja Guatemala kutsuvat Osa 2. Pitkä lento Cancúniin – Apen kiertomatka alkaa Osa 3. Ensimmäinen ilta Cancúnissa – hotellihuone ja meksikolainen illallinen Osa 4. Aamu Cancúnin hotel...

Wien – maisemia tornista, lounaaksi jäätelöä ja illalliseksi Wieninleike

Oli heinäkuu, vuosi 2015 ja Wienin matkamme viimeinen päivä. Seuraavana aamuna palaisimme Suomeen. Nähtävyyksiä ja museoita olisi riittänyt vielä vaikka kuinka, mutta kolmessa päivässä ei mitenkään ehdi nähdä kaikkea, mitä Wienillä on tarjota. Aamupäivällä suuntasimme katsomaan maisemia St. Stephen's Cathedral n kirkontornista. Kirkossa on kaksi tornia, joihin pääsee ihailemaan kaupunkia yläilmoista. Valitsimme vasemman tornin, eli Nord Turmin, koska infopisteessä ollut poika vinkkasi, että sieltä olisi paremmat näkymät. Aikuisen lippu (2015) torniin maksoi 5,50 euroa. Minusta ei tarvinnut maksaa mitään, koska hinnastossa ei ollut apinalippuja. Reilua toimintaa, sanon minä. Ylhäältä avautui hieno näkymä Wienin kattojen ylle. Hetken aikaa katselimme maisemia ja yritin painaa mieleeni kaupungin kirkontornit ja leveät kadut. Tornivierailun jälkeen jatkoimme matkaa kohti juutalaismuseota. Lippu maksoi aikuiselta 10 euroa ja alle 18-vuotiaat pääsivät ilmaiseksi. Lippu oikeutti sisäänp...

Amsterdam – Rijksmuseum ja juustokaupat

Edellisen illan Amsterdamissa vietimme äidin, Reissulassen ja heidän Amsterdamissa asuvan kaverin seurassa mukavissa tunnelmissa. Kyläilyn jälkeen päädyimme ravintolaan syömään, juomaan ja juttelemamaan mukavia. Seuraavana aamuna minä, äiti ja Reissulasse suuntasimme Rijks-museoon – museon nimi lausutaan kuulemma “Räisk”. Aikuisten sisäänpääsymaksu oli  15 euroa  (syyskuussa 2014)  ja lipun hinta nousisi marraskuussa 17,50 euroon.  Museossa ensimmäinen teos, johon kiinnitin huomion, oli Laokoon-ryhmä . Se on kopio antiikin veistoksesta ja esittää troijalaista pappia nimeltä Laokoon sekä hänen poikiaan. Tarinan mukaan Laokoon yritti varoittaa troijalaisia siitä, että kreikkalaiset jättivät suuren puuhevosen kaupungin muurin sisään. Valitettavasti Laokoon ja hänen poikansa joutuivat merikäärmeiden hyökkäyksen uhriksi tämän varoituksen jälkeen. Toisin sanoen teos kertoo tarinan epäonnesta ja mytologiasta: Laokoon teki oikein yrittäessään auttaa, mutta kohtalo ko...