Siirry pääsisältöön

Päivä Batamilla – edullinen taksiajelu ja rauhallisia rantoja

Tämä tarina on kirjoitettu 2014.

Seuraavana aamuna Batamin saaralla äiti oli hakemassa aamupalaa hotellin buffetista, kun yksi hotellin työntekijöistä tuli juttelemaan. Hän kysyi, mitä aiomme tehdä tänään.

Äiti kertoi, että aiomme vuokrata taksin ja katsella saarta.

Mies sanoi voivansa järjestää taksin. Kun äiti kysyi hintaa kymmenen tunnin ajelulle, vastaus oli 38 euroa. Ja taksi olisi tunnin päästä pihalla.

Kaupat syntyivät nopeasti. 

Äiti palasi aamupalapöytäämme ja kertoi minulle ja Reissulasselle, että hän oli juuri järjestänyt meille taksin koko päiväksi.

Katsoimme Reissulassen kanssa toisiamme hieman ihmeissämme. Emme olleet ehtineet edes miettiä päivän suunnitelmia, ja nyt kaikki oli jo valmiiksi järjestetty.

Mutta täytyy sanoa, että olimme siitä oikein iloisia. Päivän ohjelma oli nyt selvä: lähdemme tutkimaan Batamin saarta taksilla ja etsimään jonkin hienon rannan.

Pian minä, äiti ja Reissulasse istuimme taksin kyydissä ajelemassa pitkin Batamin teitä. Kuski puhui vain vähän englantia, mutta pärjäsimme silti hyvin.

Hän kyseli, että olisimmeko kiinnostuneita banaaniveneajeluista ja muista huvituksista.

Sanoimme, että emme halua turistirannalle. Pyysimme häntä viemään meidät jollekin rauhalliselle ja luonnonkauniille rannalla.

Kuski ymmärsi ja ajoi yli tunnin, ennen kuin saavuimme rannalle. 

Mutta odotus palkittiin.

Saavuimme rannalle nimeltä Pantai Mirota. Ranta oli lähes tyhjä. Vain muutama koira kulki hiekalla, mutta taksikuski kävi hätistämässä ne pois.

Ranta oli rauhallinen ja kaunis. Istuin istui hiekalla ja nautti merituulesta. 

Välillä piti tietenkin kiipeillä myös puissa – apinan pitää harjoittaa taitojaan.


Lepotaukojakin toki pieni apina tarvitsee, aina ei vaan jaksa kiipeillä. 

Jonkin ajan kuluttua rannalle tuli paikallisia nuoria. Yksi tyttö tuli äidin luokse kameran kanssa. Äiti luuli, että hänen pitäisi ottaa kuva tytöstä ja hänen poikaystävästään, mutta tyttö halusikin äidin kanssa samaan kuvaan.

Hetken kuluttua Reissulasse tuli paikalle, ja silloin tyttö halusi myös hänestä kuvan poikaystävänsä kanssa. Ihmeellinen juttu – eihän äiti ja Reissulasse ole mitään julkkisia.

Äiti ja Reissulasse eivät olleet mitenkään innoissaan tästä kuvaustuokiosta, mutta he halusivat olla kohteliaita paikallisia kohtaan.

Seuraavaksi jatkoimme taksilla matkaa ja näimme hienon sillan nimeltä Barelang Bridge. Silta oli todella vaikuttava näky.

Nälkä alkoi jo vähän kurnia, joten kuski vei meidät ravintolaan, jossa tarjoiltiin tuoreita mereneläviä. Altaasta olisi voinut valita vaikka hummerin, mutta hinnat olivat hieman liian korkeat.

Niinpä tilasimme listalta kanaa ja mereneläviä – ja saimme lisäksi suuren ämpärillisen riisiä.

Illan päätteeksi kävimme vielä ostoskeskuksessa. Äiti ei löytänyt mitään ostettavaa. Äiti on niin huono shoppailemaan. Seuraavan päivän suunnitelmissa meillä oli löytää uusi hieno ranta.

Seuraavana aamuna mietimme, että voisimme tällä kertaa mennä katsomaan rannan, jossa olisi myös rantatuoleja ja palveluita. Etsimme netistä tietoa ja löysimme suosituksista Nongsa Point Marina and Resortin ja Turi Beach Resortin rannoista.

Kävimme hotellin alussa kertomassa että halusimme Nongsa Point Marina and Resort -rannalle. Kysyimme samalla, että tulisiko meidän ottaa taksi molempiin suuntiin. Respasta vastattiin, ettei tarvitse, koska takseja saa sieltä helposti.

Taksi tuli hakemaan meitä ja henkilökunta kertoi kuskille mihin halusimme mennä. Tämän päivän kuski ei tuntunut yhtä pätevältä kuin edellisen päivän kuski. Vaihteiden ja polkimien käytössä oli pieniä haasteita. Kuskilla ei näyttänyt myöskään olevan hajuakaan siitä, mihin meidät piti viedä. Pysähdyimme aina välillä kysymään missä ranta sijaitsee. Vihdoin näimme Nongsa Point kyltin ja hetken päästä näkyi ranta. Jäimme taksin kyydistä pois ja taksi poistui paikalta.

Ja… no… se ei ollut aivan sitä mitä olimme toivoneet. 

Katselimme hetken rantaa ja otimme muutaman kuvan, mutta päätimme jatkaa matkaa, koska ranta oli roskainen eikä uimaan voinut rannalta mennä.

Niinpä lähdimme kävelemään eteenpäin kuumassa auringossa, jotta löytäsimme paremman rannan. 

Tulimme jo isolle tielle ja rantaa ei enää näkynyt. Ilma oli kuuma ja meitä alkoi hieman jo väsyttää. Hetken päästä saavuimme Palm Springs Golf & Beach Resortin kohdalle. Aluksi mietimme, että emme voi mennä hotellille, koska emme ole heidän asiakkaita, mutta edessäpäin ei näkynyt mitään. Äiti päätti, että mennään vartioilta kysymään, saammeko mennä hotellin baariin juomaan jotain. Vartijat nyökkäilivät hyväksyttävästi.

Kävelimme kuitenkin hotellin läpi suoraan rannalle. Nyt maisemat olivat kohdallaan ja ranta täysin tyhjä.

Laskuveden aikaan hiekalla näkyi simpukoita ja kotiloita. Äiti oli vähän huolissaan, miten ne pärjäävät kuumassa auringossa, mutta onneksi vesi alkoi pian nousta takaisin. Minusta tuo kuvassa vasemmalla oleva vihreä juttu on erittäin hieno.

Rannalla vietetyn ajan jälkeen kävimme hotellin baarissa juomassa kylmät juomat ja tilasimme taksin takaisin omalle hotellille.

Illalla kävimme vielä ostoskeskuksessa, mutta äiti ei löytänyt mitään ostettavaa. Äitini on niin huono shoppailemaan, joten menimme jalkahierontaan. 

Loppuillasta istuimme taas kolmistaan hotellin kattoterassilla, söimme, joimme ja katselimme Batamin iltaa.

Seuraavana päivänä oli aika palata lautalla takaisin Singaporeen.

Heilutin tassuani ja sanoin:

“Heippa hei Batman, eikun siis. Batam!"

Kooste matkasta Singapore, Batam ja Kuala Lumpur 2014


Muuta luettavaa:

Kaikki matkakertomukset

Makumuistoja maailmalta


Kommentit

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Makujen matkassa

Matkoilla yksi parhaista tavoista tutustua uuteen paikkaan on ruoka. Paikalliset maut, ravintolat, torien herkut ja sattumalta löytyneet kahvilat jäävät usein mieleen yhtä vahvasti kuin nähtävyydetkin. Tähän koosteeseen olen kerännyt matkamuistoja ruoista maailmalta ja Suomesta, jotka ovat jääneet mieleen. Mukana on niin paikallisia ruokia, onnistuneita ravintolalöytöjä kuin hetkiä, jolloin hyvä ruoka, tunnelma ja seura ovat tehneet kokemuksesta mieleenpainuvan. Andorra la Vella 2014 – Jamónia, valkosipulia ja paahdettua leipää Barcelona 2014 – Ravintola Los Caracoles – Etanoita Espanjassa Gdańsk 2022 – Täydellinen tartar, erikoinen Negroni, kirsikkakastike ja Kotlet Schabowy Istanbul 2015 – Huomioruokaa ja ennustus kahvikupista Soul 2014 – Kurkistus Soulin ruokatarjontaan Tasokasta katuruokaa tarjolla, Streat Helsinki 16.- 22.3.2015 Tallinna, Tartto ja Ateena  Tokio, Rooma ja Belgrad Wrocław, Puola 2024 – Ravintola Le Gosse – Aamupala, tartar ja täydellinen filee mignon

Italia, Lido di Ostia – matka alkaa meren ääreltä

Minä olen Ape. Pieni, mutta erittäin tarkkasilmäinen pehmoapina. Olen ollut mukana monilla matkoilla – istunut äidin käsilaukussa, katsellut maisemia hotellihuoneiden pöydiltä ja arvioinut lentokenttiä. Tällä kertaa jäin kotiin. Mutta se ei estänyt minua saamasta raporttia. Päinvastoin – sain ehkä jopa liikaa yksityiskohtia, koska Äiti ja Reissulasse kertoivat tämän matkan useampaan kertaan, eri järjestyksessä ja eri määrillä gelatoa. Ja niin minä kokosin totuuden.  Seuraava kuva ei ole täysin totta, sillä en ollut matkalla mukana. Äiti yhdisti kaksi ottamaansa kuvaa tekoälyn avulla. Pääsin siis mukaan mielikuvitusmatkalle Italiaan. Oli kesäkuu 2023. Äiti ja Reissulasse olivat lähdössä kesälomalle Italiaan. Kohteina olivat Ostia , Rooma, Vatikaani ja Palermo – eli käytännössä klassinen “aurinkoa, hellettä, historiaa ja liikaa pastaa” -paketti. Matka alkoi lentämällä Roomaan Fiumicinon lentoasema lle. Sieltä matka jatkui Lido di Ostiaan, joka on noin 10–12 kilometrin pääss...

Makujen matkassa: Unohtumattomia ruokamuistoja - Tallinna, Tartto ja Ateena

Hei kaikki! Ape täällä, maailmaa haistellen ja katsellen – vaikka itse en aina pääse maistamaan, rakastan kuunnella ja katsella, mitä herkkuja äiti ja äidin ystävät löytävät matkallaan. Yksi parhaista asioista matkoilla on ehdottomasti hyvä ruoka: tuoksut, värit ja tarinat, jotka lautasen mukana kulkevat. Tällä kertaa matkustamme kuvien ja äidin kertomusten avulla Tallinnaan, Tarttoon ja Ateenaan . Vaikka valokuvat eivät aina ole täydellisiä, makumuistot jäävät mieleen kirkkaana ja saavat veden kielelle – Ape-apinan silmin, tietenkin! Tallinnan makumuisto Ensimmäinen makumuisto vie meidät Tallinnaan, ravintola F-Hooneen . Ape-apina ei ollut mukana – äiti oli reisussa ystävänsä kanssa – mutta valokuvien ja äidin tarinoiden perusteella voin kertoa, että alkupalat näyttivät herkullisilta.  Kuka nyt pääruokia söisi, kun tarjolla on herkullisia alkupaloja, kuten Salmon tataki, Catamelized goat cheese ja Beef tartar.   Tarton makumuistoja Kesällä 2025 Tarto tarjosi yksinkertaisia ...