Tämä tarina on kirjoitettu 2014.
Seuraavana aamuna Batamin saaralla äiti oli hakemassa aamupalaa hotellin buffetista, kun yksi hotellin työntekijöistä tuli juttelemaan. Hän kysyi, mitä aiomme tehdä tänään.
Äiti kertoi, että aiomme vuokrata taksin ja katsella saarta.
Mies sanoi voivansa järjestää taksin. Kun äiti kysyi hintaa kymmenen tunnin ajelulle, vastaus oli 38 euroa. Ja taksi olisi tunnin päästä pihalla.
Kaupat syntyivät nopeasti.
Äiti palasi aamupalapöytäämme ja kertoi minulle ja Reissulasselle, että hän oli juuri järjestänyt meille taksin koko päiväksi.
Katsoimme Reissulassen kanssa toisiamme hieman ihmeissämme. Emme olleet ehtineet edes miettiä päivän suunnitelmia, ja nyt kaikki oli jo valmiiksi järjestetty.
Mutta täytyy sanoa, että olimme siitä oikein iloisia. Päivän ohjelma oli nyt selvä: lähdemme tutkimaan Batamin saarta taksilla ja etsimään jonkin hienon rannan.
Pian minä, äiti ja Reissulasse istuimme taksin kyydissä ajelemassa pitkin Batamin teitä. Kuski puhui vain vähän englantia, mutta pärjäsimme silti hyvin.
Hän kyseli, että olisimmeko kiinnostuneita banaaniveneajeluista ja muista huvituksista.
Sanoimme, että emme halua turistirannalle. Pyysimme häntä viemään meidät jollekin rauhalliselle ja luonnonkauniille rannalla.
Kuski ymmärsi ja ajoi yli tunnin, ennen kuin saavuimme rannalle.
Mutta odotus palkittiin.
Saavuimme rannalle nimeltä Pantai Mirota. Ranta oli lähes tyhjä. Vain muutama koira kulki hiekalla, mutta taksikuski kävi hätistämässä ne pois.
Ranta oli rauhallinen ja kaunis. Istuin istui hiekalla ja nautti merituulesta.
Välillä piti tietenkin kiipeillä myös puissa – apinan pitää harjoittaa taitojaan.
Lepotaukojakin toki pieni apina tarvitsee, aina ei vaan jaksa kiipeillä.
Jonkin ajan kuluttua rannalle tuli paikallisia nuoria. Yksi tyttö tuli äidin luokse kameran kanssa. Äiti luuli, että hänen pitäisi ottaa kuva tytöstä ja hänen poikaystävästään, mutta tyttö halusikin äidin kanssa samaan kuvaan.
Hetken kuluttua Reissulasse tuli paikalle, ja silloin tyttö halusi myös hänestä kuvan poikaystävänsä kanssa. Ihmeellinen juttu – eihän äiti ja Reissulasse ole mitään julkkisia.
Äiti ja Reissulasse eivät olleet mitenkään innoissaan tästä kuvaustuokiosta, mutta he halusivat olla kohteliaita paikallisia kohtaan.
Seuraavaksi jatkoimme taksilla matkaa ja näimme hienon sillan nimeltä Barelang Bridge. Silta oli todella vaikuttava näky.
Nälkä alkoi jo vähän kurnia, joten kuski vei meidät ravintolaan, jossa tarjoiltiin tuoreita mereneläviä. Altaasta olisi voinut valita vaikka hummerin, mutta hinnat olivat hieman liian korkeat.
Niinpä tilasimme listalta kanaa ja mereneläviä – ja saimme lisäksi suuren ämpärillisen riisiä.
Illan päätteeksi kävimme vielä ostoskeskuksessa. Äiti ei löytänyt mitään ostettavaa. Äiti on niin huono shoppailemaan. Seuraavan päivän suunnitelmissa meillä oli löytää uusi hieno ranta.
Seuraavana aamuna mietimme, että voisimme tällä kertaa mennä katsomaan rannan, jossa olisi myös rantatuoleja ja palveluita. Etsimme netistä tietoa ja löysimme suosituksista Nongsa Point Marina and Resortin ja Turi Beach Resortin rannoista.
Kävimme hotellin alussa kertomassa että halusimme Nongsa Point Marina and Resort -rannalle. Kysyimme samalla, että tulisiko meidän ottaa taksi molempiin suuntiin. Respasta vastattiin, ettei tarvitse, koska takseja saa sieltä helposti.
Taksi tuli hakemaan meitä ja henkilökunta kertoi kuskille mihin halusimme mennä. Tämän päivän kuski ei tuntunut yhtä pätevältä kuin edellisen päivän kuski. Vaihteiden ja polkimien käytössä oli pieniä haasteita. Kuskilla ei näyttänyt myöskään olevan hajuakaan siitä, mihin meidät piti viedä. Pysähdyimme aina välillä kysymään missä ranta sijaitsee. Vihdoin näimme Nongsa Point kyltin ja hetken päästä näkyi ranta. Jäimme taksin kyydistä pois ja taksi poistui paikalta.
Ja… no… se ei ollut aivan sitä mitä olimme toivoneet.
Katselimme hetken rantaa ja otimme muutaman kuvan, mutta päätimme jatkaa matkaa, koska ranta oli roskainen eikä uimaan voinut rannalta mennä.
Niinpä lähdimme kävelemään eteenpäin kuumassa auringossa, jotta löytäsimme paremman rannan.
Tulimme jo isolle tielle ja rantaa ei enää näkynyt. Ilma oli kuuma ja meitä alkoi hieman jo väsyttää. Hetken päästä saavuimme Palm Springs Golf & Beach Resortin kohdalle. Aluksi mietimme, että emme voi mennä hotellille, koska emme ole heidän asiakkaita, mutta edessäpäin ei näkynyt mitään. Äiti päätti, että mennään vartioilta kysymään, saammeko mennä hotellin baariin juomaan jotain. Vartijat nyökkäilivät hyväksyttävästi.
Kävelimme kuitenkin hotellin läpi suoraan rannalle. Nyt maisemat olivat kohdallaan ja ranta täysin tyhjä.
Laskuveden aikaan hiekalla näkyi simpukoita ja kotiloita. Äiti oli vähän huolissaan, miten ne pärjäävät kuumassa auringossa, mutta onneksi vesi alkoi pian nousta takaisin. Minusta tuo kuvassa vasemmalla oleva vihreä juttu on erittäin hieno.
Rannalla vietetyn ajan jälkeen kävimme hotellin baarissa juomassa kylmät juomat ja tilasimme taksin takaisin omalle hotellille.
Illalla kävimme vielä ostoskeskuksessa, mutta äiti ei löytänyt mitään ostettavaa. Äitini on niin huono shoppailemaan, joten menimme jalkahierontaan.
Loppuillasta istuimme taas kolmistaan hotellin kattoterassilla, söimme, joimme ja katselimme Batamin iltaa.
Seuraavana päivänä oli aika palata lautalla takaisin Singaporeen.
Heilutin tassuani ja sanoin:
“Heippa hei Batman, eikun siis. Batam!"
Kommentit
Lähetä kommentti